Klassikko: Ninja Gaiden

Superninja Ryu Hayabusan seikkailut kokivat tähänastisen huippunsa vuonna 2004 Xboxille julkaistussa Ninja Gaidenissa. Matka syvälle demonien valtaamaan Vigoor Empireen oli vimmainen toimintaseikkailu, jonka ytimessä toimi hiottu ja syvä taistelumekaniikka. Korkean vaikeustason ja monipuolisen demoniarmeijan edessä pelaajalta myös vaadittiin kaikkien kykyjen käyttöä. Sittemmin Ninja Gaidenin menestystä ei ole kyetty toistamaan, kahdesta täysiverisestä jatko-osasta ja useista uudelleenjulkaisuista huolimatta.

Kyseessä ei toki ole ensimmäinen osa Ninja Gaiden -sarjassa, mutta se on yksi onnistuneimmista 8-bittisten sarjojen uudelleentulkinnoista nykyaikaisessa 3D-maailmassa. Vuoden 2004 versiosta vastasi Tomonobu Itagakin johtama Team Ninja, kun taas NES-trilogian loi alkujaan Tecmon Hideo Yoshizawa. Siinä missä Yoshizawan peleissä painotettiin (oman aikansa mittapuulla) elokuvamaisuutta Ryun seikkaillessa Yhdysvalloissa, Itagakin versiossa tarina oli enemmänkin vain tekosyy tutkia moniulotteista fiktiivistä maailmaa ja heittäytyä oman aikansa hienoimpiin taistelukohtauksiin. Se, mikä molempia yhdisti, oli haastavuus.

Korkea vaikeusaste ei sinällään tee peleistä parempia, mutta Ninja Gaidenissa haasteet oli tasapainotettu huolellisesti palkitsevuuden kanssa. Yhdessä virtaviivaisen ja syvän pelimekaniikan kanssa peli tuntui vain harvoin turhauttavalta, ja vaikeuksista huolimatta eteenpäin teki mieli pyrkiä. Huoliteltu kokonaisuus ei ollut aivan sattumaa, sillä Itagaki hioi peliä tiimeineen yli viisi vuotta, ja ennen Xboxin syntyä aloitetusta pelistä tuli lopulta konsolin viimeisiä merkittäviä julkaisuja.

Mikään peli ei tietenkään ole virheetön, ja Ninja Gaidenissakin olisi ollut parannettavaa. Suurimpana murheenkryyninä oli paikoin hötkyilevä kamera, mutta tämä oli vika, jonka monet katsoivat läpi sormien pelin muiden ansioiden edessä. Harvoin on peleissä nähty yhtä sujuvaa ja hauskaa ninjataistelua kuin Ninja Gaidenissa. Jatko-osien rappeutuminen alkoi Xbox 360:n kakkososassa, kun tapahtumat siirrettiin todellisiin kaupunkeihin ja kenttiä suoraviivaistettiin. Ninja Gaiden ei nimittäin ollut vain toimintapeli, vaan siihen sisältyi myös mittavia pulma- ja seikkailuosuuksia osin avoimessa ympäristössä. Nämä eivät vetäneet vertoja taistelusysteemin syvyydelle, mutta tasapainottivat toiminnan vimmaisuutta ja auttoivat muodostamaan pelistä mittavan, noin 20-tuntisen seikkailun, jonka pelasi mielellään useampaankin otteeseen.

Vielä nykyäänkin muistan elävästi kalmaiset katakombit, mahtavat pomotaistelut ja Taironin öiset kadut. Muramasan kaupasta eliksiiriä taskuun ja demoneita päin!

ITAGAKIN JA TEAM NINJAN TIET EROSIVAT
Räiskyvänä rock-persoonana tunnettu Tomonobu Itagaki jätti Team Ninjan välittömästi Ninja Gaiden 2:n valmistuttua. Syynä olivat maksamattomat bonukset ja yleisesti heikko työilmapiiri. Asiasta nostettiin jopa oikeusjuttuja, mutta ne sovittiin raastuvan ulkopuolella. Itagaki vei mukanaan muutamia kollegoitaan ja perusti näiden kanssa Valhalla Game Studion, joka työstää Devil's Third -nimistä toimintapeliä ensi vuodeksi. Team Ninjan johtoon nostettu Yosuke Hayashi tunnetaan Ninja Gaideneiden Sigma-versioista. Tästä huolimatta suunnanmuutos studiolla on selvä, ja jo Ninja Gaiden 3 poikkeaa edeltäjiensä suunnittelufilosofiasta kilometrikaupalla.