DC Comicsin maailmaan pääseminen voi olla työlästä, sillä takana on suunnilleen 90 vuotta tarinointia. Luettavana on paljon sarjakuvia ja sarjakuvaromaaneja, joten mistä pitäisi aloittaa? Mukana on lukemattomia sankareita, universumeita, tekijöitä ja niin edelleen, joten voi olla vaikea päättää, mistä aloittaisi. Siksi olen koonnut listaksi kymmenen teosta, joista kannattaa aloittaa tutustuminen DC Comicsiin. Osasta on tullut hyvin suosittuja. Mitään erityistä paremmuusjärjestystä ei ole, mutta aloitetaan.
Aloitetaan tästä, sillä tulevana kesänä kaikkien huulilla on taas Man of Steel, kun James Gunnin ohjaama ja David Corenswetin tähdittämä Superman saapuu elokuvateattereihin. Leffa varmasti ottaa joitakin luovia vapauksia, mutta on elokuvan pohjalla kuitenkin tarina All-Star Superman. Kyseessä on mahtava tarina veteraaniksi kokemusta kartuttaneesta Teräsmiehestä, joka joutuu käsittelemään omaa kuolevaisuuttaan jouduttuaan tiukkaan taistoon Lex Luthorin kanssa. Tarinassa Teräsmies suorittaa sankarillisia tekoja, ja samalla valmistaa ihmiskuntaa tulemaan toimeen ilman ihailluinta suojelijaansa. Tarinan taustalla on myös Grant Morrison, joten pettyä ei tarvitse.
Tämä tarina on valittu osittain siksi, että sillä on ilmeisesti tulevaisuudessa kytkös DC Comicsin elokuviin. Superman ensi-iltailee heinäkuussa, ja se seuraava ison budjetin elokuva on Supergirl: Woman of Tomorrow. Kyseessä on varsin uusi ja mahtavan kosminen seikkailu, jonka pääosassa on Kara Zor-El. Tarina esittelee ansiokkaasti Supergirlin, ja sarjakuvassa mennään tähtiin metsästämään kovia rikollisia, ja toiveissa on auttaa avaruusoliotyttöä saamaan kostonsa. Kyseessä on värikäs ja kauniisti piirretty innoittava tarina, joka osoittaa, että joskus parhaat sarjakuvat ovat uusia ilman tarvetta olla 90-luvulta tai vieläkin kauempaa.
Bättis on vahvasti läsnä, sillä Lepakkomies on tähdittänyt useita DC Comicsin parhaimpia ja menestyneimpiä töitä. Yksi niistä on samalla koko alan yksi vaikutusvaltaisimmista töistä kautta aikain: Batman: The Dark Knight Returns. Tarinassa ikääntyvä Bruce Wayne sonnustautuu vielä kerran asuun, kun uusi aalto rikollisia valtaa alaa Gotham Cityssä ilman huolta poliisien puuttumisesta asiaan. Tarjolla on melkoisen brutaali tarina, joka kuvaa vanhemman Batmanin, joka on menettänyt jo aiemminkin kyseenalaisen moraalisen kompassinsa. Näin ollen seurauksena oikeutta jaetaan poikkeuksellisen raa'asti rikollisten keskuudessa Gothamissa.
Tämä on mahdollisesti se kaikkein menestynein DC Comicsin sarjakuvaromaani koskaan, ja hyvä ehdokas myös kaikkien aikojen parhaimmaksi sarjakuvaromaaniksi yleensä. Alan Mooren tarina sijoittuu tummasävyiseen ja kieroutuneeseen maailmaan, jossa rikollisia vastaan taistelevat naamiosankarit on ajettu maanpakoon ja tuomittu vanhentuneiksi. Sitten nämä entiset sankarit koettavat paljastaa sarjan kauhistuttavia tapahtumia, ja yrittävät metsästää sen pahiksen, joka heitä tappaa yksi kerrallaan. Tässä on esimerkki siitä, miten monipuolisia ja mahtavia sarjakuvaromaanit voivat olla, sillä tarinankerronta on todellakin omaa luokkaansa pitäen lukijan arvailemassa kaiken aikaa, ja samalla mukana on joukko monipuolisia ja ristiriitaisia hahmoja toimimassa yksityiskohtaisessa maailmassa. Tätä ei ole varaa ohittaa.
Neil Gaimanin ehkä päätyö on sarjakuvaromaanien sarja, jossa paneudutaan maailmaan jumalien jälkeen, ja pohditaan toisen ulottuuden olioiden Endless olemassaoloa. The Sandman kertoo, miten Dreamin fyysinen olemus päätyy maailmaan vaatien vastuuta ja kunnioitusta jumalilta, demoneilta, hirviöiltä ja tietenkin tietämättömältä ihmiskunnalta. Kyseessä on kauaskantoinen tarina, jossa on lukemattomia käänteitä vieden lukijan paikkoihin, joista ei olisi voinut uneksiakaan, ja samalla leikitellen käsityksellä todellisuudesta ja siitä, miten ihmiset ajattelevat yliluonnollisesta ja jumalallisesta. Sarjakuva on myös luovasti piirretty pitäen lukijan tiiviisti mukana yli kymmenen osansa ja lukuisien sivuaskeltarinoiden seurassa.
Jälleen aiheena on Bättis. Monille tämä tarina on se, josta Matt Reevesin The Batman innoittuisi. Vaikka eroja elokuvan ja sarjakuvan kesken on, on varmaa kuitenkin se, että tarina on ehkä se paras ja viihdyttävin versio Batmanin alkuperästä. Tarina on syystäkin Year One, ja tämä johtuu siitä, että se paneutuu vaikeaan ja vaativaan ensimmäiseen vuoteen Batmanina ja siihen, miten on tultava sellaiseksi, mitä ei koskaan osannut ennakoida, jotta voisi suojella Gotham Cityn kansaa nousevalta ja julmalta rikolliselta ainekselta.
Antisankarit ovat nykyisin tavallisia, mutta niin ei aina ollut. 90-luvulla alkoi nousu tähteyteen, ja sen vuoksi monet asemansa vakiinnuttaneet tekijät halusivat näyttää, että silti pitäisi olla vähän selkeää eroa hyvien ja pahojen kesken. Kingdom Come on suora laukaus kohti Justice Leagueta, sillä se sijoittuu tulevaisuuteen aikaan, jolloin Justice League on eläköitynyt jättäen tehtävät uuden polven alati väkivaltaisemmalle seuraajajoukolle. Ikävien tapahtumien jälkeen Justice Leaguen jäsenet tekevät paluun laittamalla pystyyn ryhmittymiä, joiden tarkoitus on saavuttaa taas järjestystä maailmassa. Ja sitten ajaudutaankin isoon konfliktiin, kun mukaan kuvioon tuodaan metaihmisten olemassaolo. Kyseessä on aika raskas tarina kauaskantoisilla seurauksilla, ja on se mahtava lukeakin.
Niin se Alan Moore, joka kirjoitti Watchmenin? Se Mooren toinen mahtava teos hioo yhtä DC Comicsin epätavallisimmista hahmoista eli Swamp Thingiä. Näin asetettiin paikoilleen pohja, minkä perusteella kerrotaan monitahoisen hirviön tarina. Nyt kudotaan yhteen nykyajan ympäristö-, yhteiskunta- ja poliittisia asioita kera aikuisille suunnatun kauhun. Kyseessä on alkuperätarina, joka kuvaa erikoisen hahmon uudella tavalla ja näyttää ne monet vaikeudet ja haasteet, joista oli selvittävä matkalla sellaiseksi kuin Swamp Thing on. Moore teki tämän ennen Watchmeniä, ja se osoittaa, miten legendaarisella tekijällä on taito luoda rikkaita ja unohtumattomia sarjakuvatarinoita.
Alan Mooresta kun on puhe, on mainittava myös yksi kaikkien aikojen parhaimmista, eli V for Vendetta. Moni on ehkä nähnyt elokuvan tähtinään Hugo Weaving ja Natalie Portman, jonka pohjana oli Mooren ja taiteilija David Lloydin sarjakuvaromaani. Tarinan keskiössä on totalitaristinen Britannia, joka brutaalin ydinsodan jälkeen on taantunut fasistiseksi poliisivaltioksi. Huomion keskipisteessä on vallankumouksellinen V, joka anarkistina haluaa tuhota vakiintuneen hallinnon, ja samalla muovaa nuoren naisen seuraajakseen. V for Vendetta on mahtava tieteistarina ja mahtava valinta sellaisille, jotka ovat kiinnostuneet 1984:n kaltaisista maailmoista ja muistettavista sankareista.
Kun ajattelee sarjakuvia ja sarjakuvaromaaneja, tulevat mieleen laatikkoiset ruudut rakenteineen. Grant Morrisonin (muistetaan myös All-Star Supermanista) Batman: Arkham Asylum haluaa olla jotain muuta tarjoamalla kuvauksen yhdestä vaikeasta yöstä Bättiksen elämässä. Tarjolla on paljon taiteellista kuvitusta, ja minimaalisesti tekstiä. Kyseessä on ehdottomasti yksi erottuvimmista sarjakuvatarinoista, ja vaikka se ei sovellu kaikille, se jättää silti jälkensä lukijaan, sellaisen, jossa alkaa selvästi nähdä Batmanin samalla tavalla kuin Gotham Cityn kovia kokeneet rikolliset, eli siis ristiriitaisena ja pelottavana hahmona ilman lämpöä sydämessään.