Mafia II - vierailimme 2K Czechillä

Jopa seitsemän vuotta on kulunut siitä, kun taksikuski Tommy Angelo imaistiin mukaan alamaailman dekadenttiin pyöritykseen laman ja kieltolain ajan Yhdysvalloissa. Mafia: The City of Lost Heavenissa oli bugeja ja vikoja, mutta se on jäänyt tästä huolimatta mieleen mukaansatempaavana tarinavetoisena toimintapelinä. Varhaisen 1900-luvun ulkoasu toimi nätisti, ja nyt tämä konstailematon Grand Theft Auto -klooni on kasvanut aikuiseksi ja perustanut oman perheensä.

Siksipä ei ollut vaikea päätös lähteä kolmeksi päiväksi tutustumaan tsekkiläiseen kulttuuriin sekä Mafia II:een. Kuukauden odotus ennen reissuun lähtöä oli sen sijaan tuskaisen hankala. Pääsisin käsiksi syksyn kuumimpaan toimintapläjäykseen ensimmäisten joukossa maailmassa, ja Rockstarin Midnight Club -reissun muistot toivat ennakko-odotuksia säläkasseista kravattinauloineen, burleskeista naisista ja viiden tähden ravintoloista, joissa kyyppäri kiikuttaa pöydän liinoineen pikaisesti paikalle vain sormia napsauttamalla.

Valitettavasti todellisuus oli hieman erilainen. 2K Czechin toimisto sijaitsee Brnossa kolmen tunnin bussimatkan päässä sivistyksestä. Brno tunnetaan parhaiten palkituista oluistaan, ja kun maisema näyttää Fallout 3 -ruutukaappaukselta, se ei ole ihme. On suorastaan käsittämätöntä, kuinka tällainen maisema voi inspiroida luomaan graafista nirvanaa, mutta ehkä juuri halu päästä mahdollisimman pian tästä dystooppisesta ympäristöstä on innostanut 120-päisen studion luomaan yhden uuden vuosituhannen komeimmista pelimaailmoista.

Ero Mafia II:n tapahtumapaikan Empire Cityn ja todellisuuden välillä on valtava. Todellisuus tuntuu kolkolta, kylmältä ja väsyneeltä, kun taas Empire City on avoin, valoisa ja täynnä elämää. New Yorkin pohjalta rakennettu Empire City on kaksi kertaa Lost Heavenin kokoinen, ja sen kaksikymmentä kaupunginosaa kattavat yli 67 neliökilometriä. Kaupungista löytyy NYC-maamerkkien kuten Empire State Buildingin ja Brooklyn Bridgen lisäksi myös käytännöllisempiä kohteita kuten asuntoja aseiden säilytykseen ja pelin tallennukseen.

Pääsemme tarkastelemaan myös Holiday Confession -trailerissa ollutta katedraalia. Pelin molemmat trailerit tehtiin samalla ohjelmalla, jolla kasataan pelin välianimaatiot. Kaikki välivideot pyörivät pelin käyttämällä Illusion-pelimoottorilla. Michal Janácek on tiimeineen käyttänyt reilut neljä vuotta moottorin luomiseen, ja 2K Czech lupaa tapahtumapaikkojen vaihtuvan saumattomasti -- ja ilman latausaikoja.

Koodausvastuu on jaettu tasaisesti eri ohjelmoijien kesken, jotta jokainen osa-alue saisi ansaitsemansa huomion. Tämä näyttää toimineen paremmin kuin hyvin. Poliiseista on tullut armollisempia, ja kaduntallaajat puuhastelevat tavallisia kaduntallaajahommia, kuten tupakointia ja naisten esineellistämistä. Eräästä ikkunasta tirkistämällä voi nähdä miehen, joka tuijottaa kopiokonetta käyttävää naista, ja luonnollisesti tilanteeseen pääsee itsekin vaikuttamaan.

Miltä kuulostaa radion kuuntelu, kaverille rimpauttaminen tai taksikuskin homma? Ympäristöaktiivit voivat sammuttaa kämpästään valot ennen kuin kipaisevat hankkimaan lisää energiaa yhdessä kaupungin lukuisista kahviloista. Jos hampurilaisessa on liikaa kaloreita, energiaa voi kuluttaa pumppaamalla rautaa salilla. Samalla voi opetella uusia lähitaisteluyhdistelmiä, mikä on hyvinkin hyödyllistä siinä vaiheessa kun ammukset loppuvat. Tappelu noudattaa vanhan koulukunnan sääntöjä. Kaksi miestä rehellisessä väännössä, mano a mano. Ajan henki on hyvin tärkeää 2K Czechille.

Itsestäänselvien vaikutteiden (Mafiaveljet ja Kummisetä-trilogia) lisäksi tsekkiläiset ovat tarkastelleet Nuoren kapinallisen kaltaisia elokuvia ja 1940- ja 1950-lukujen popkulttuuria saadakseen paremman kuvan ajan kielestä ja käyttäytymisestä. 2K Czech on jopa selannut vanhoja muotilehtiä ja tukun valokuvia niin ihmisistä, autoista kuin rakennuksistakin pelkästään saadakseen ajan kuvasta mahdollisimman todenmukaisen.

700-sivuisella käsikirjoituksella varustettu Mafia II kattaa kymmenen vuotta yksityiskohtaisuutta toisen maailmansodan rekrytointiasemista 1950-luvun kromattuihin talousesineisiin. Jokainen pieni tai suuri esine on mallinnettu huolellisesti, jotta kaupunki vanhentuisi uskottavalla tavalla. Empire Cityä elävöitetään myös radion ja television avulla. Molemmat raportoivat todellisia 1940- ja 1950-lukujen tapahtumia, ja kaikkea säestää 2K Czechin historian laajin musiikkikirjasto.

Artistivalikoima kattaa aikakauden hittiartistit Louis Primasta Little Richardiin, ja luonnollisesti mukana on myös itse Frank Sinatra. Mafiateos ei olisi mitään ilman vanhaa sinisilmää, jolla huhuttiin itsekin olevan yhteyksiä alamaailmaan. Eräs brittitoimittaja huomautti, että jopa hissimusiikissa oli mafiaviittauksia. Juuri tällaisina hetkinä kasvoille kiirii pieni hymynpoikanen, sillä asiallisesta ulkokuorestaan huolimatta Mafia II on täynnä hienovaraista huumoria. Juuri sellaista eleganttia kevennystä, joka on räätälöity miehille, jotka haluavat pukeutua hyvin ja taistella kuin puolalaiset konsanaan. Mafia II:n vitsit eivät ole missään vaiheessa tylyjä tai tökeröitä.

"Erilaisia vaihtoehtoja on todella paljon, mutta tiettyjen rajojen sisällä. Pelistä löytyy esimerkiksi kattava valikoima vaatteita, mutta vain sen tyylisiä asuja, joita sisäpiirin mies olisi oikeastikin voinut käyttää. Ympäriinsä ei voi siis juoksennella merirosvohatussa ja naisten alusvaatteissa, mutta tarjolla on paljon tyylikkäitä pukuja ja muita vaatteita", kertoo Alex Cox, ja muistuttaa Mafia II:n olevan enemmän kunnianosoitus gangsterimaailmalle kuin esimerkiksi Grand Theft Auto -sarjalle, joka on puolestaan pikemminkin karikatyyri.

Jopa vahva ja todentuntuinen tarina sisältää luonnollisesti verilöylyä ja rankkoja toimintakohtauksia. Demosessio jatkuu Johnny Cashin Get Rhythm -biisin tahdissa, ja Joe-niminen hahmo tulee noukkimaan minut varsinaisella raggarimobiililla. Jos kulkuväline ei miellytä, autoja voi muokata Empire Automobilesin korjaamoilla niin sisältä kuin ulkoakin aina rekisterikilpeen asti. Takakontissa voi säilyttää mahdollisia "ylimääräisiä rojuja", joita matkan varrella saattaa, khöm, tarttua mukaan. Auton varastaminenkaan ei ole liian hankalaa, joskaan jokaista kuskia ei voi vain kiskaista etupenkiltä ulos.

"Halusimme ehdottomasti antaa pelaajalle tilaa improvisaatiolle, mutta emme halunneet tehdä tuhosimulaattoria. Tottakai on mahdollista ajella väärällä puolella katua tai ammuskella ihmisiä kadulla, mutta ajatuksena on tuntea itsensä mafiosoksi, eikä moinen onnensa koettelu ole kovin mafiamaista", Alex Cox toteaa. Ei kestä kauaa, ennen kuin pääsen todistamaan hienovaraisuuteni. Maalitauluna on Leone Galante, kilpailevan suvun pomo, joka viettää päivänsä Empire Arms -hotellilla.

Tarpeeksi paksulla setelitukulla pääsee pitkälle, ja lahjon tieni huolto-ovesta sisään. Siivoushaalareissa hiippailen herra Galanten gorillojen ohi ja kiinnitän räjähteen hänen pöytänsä alle. Pommi räjähtää tosin liian aikaisin, mutta sen aiheuttaman kaaoksen keskellä saan käsiini konekiväärin, ja jahti hotellin käytävillä alkaa. Luodit lentelevät ja ympäristö käytännössä murenee silmissä. Iso osa seinästä romahtaa ammusten voimasta, ja käytävän syttyessä palamaan jopa sprinklerit käynnistyvät. Täystuho on komeampaa kuin koskaan.

Ammuskelu jatkuu kadulla hurjassa ajojahdissa pitkin Empire Cityä, mutta kuten aina, menon ollessa hauskimmillaan on aika lähteä kotiin. Vaikka olisinkin mielelläni pelannut läpi yön, olen iloinen, että näin edes tämän verran pelistä. Mafia II näyttää todella lupaavalta, etenkin, kun edessä on vielä kuukausien mittainen hienosäätövaihe. Peli yhdistelee mahtavasti tiukkaa toimintaa, salamyhkäisiä palkkamurhia, katalaa selkäänpuukotusta ja historiallisia seurauksia.

Tämä tarkoittaa, että Mafia II on peli, josta kehittäjä voi olla ylpeä. Jokaisen huoneen seinillä roikkuu klassisen kioskikirjallisuuden ja pokkaridekkareiden innoittamia tauluja, ja kehittäjnä muut pelisarjat on evakuoitu rappukäytävään. Siellä täällä tulee vastaan myös Ikean Klippan-sohva, joka on yksi epämukavimmista huonekaluista koskaan. On epäselvää, johtuuko tämä siitä, että 2K Czechin kaikki rahat paloivat motion capture -studiota rakennettaessa vai halusta ehkäistä liialliset kahvitauot, mutta ainoa, joka sohvia käyttää, on puhallettava Barbara.

Tiedän, mitä ajattelette, mutta vastaus on ei. Ilotyttöjen kanssa ei enää pääse lähikontaktiin, mutta 2K Czech vältteli kysymyksiä perinteisemmästä rakkaustarinasta. Yritän sen sijaan kalastella hieman polygonilukuja tekniikkafetisisteille, mutta saan vastaukseksi vain stressaantuneita katseita ja tilityksen siitä, miksi polygonien määrä ei ole lainkaan kiinnostava aihe.

En oikein tiedä, miten vastausta pitäisi tulkita, mutta on siinä toisaalta puolet tottakin. Polygonien lukumäärä ei voisi kiinnostaa itseäni vähempää, ja se on suunnilleen samalla mielenkiinnon tasolla alusvaatemallien rasvaprosentin tai hienon puvun valmistukseen käytetyn lankamäärän kanssa. Jos joku on kaunista, sen näkee, ja Mafia II on yksi kauneimmista peleistä koskaan.