Mass Effect: The Board Game - Priority Hagalaz siirtää avaruusoopperan lautapeliksi

Olen kahden ensimmäisen Mass Effect -pelin suuri fani. Muistan istuneeni liimautuneena television ääreen katsomassa Shepardia ja hänen tovereitaan nousemassa ja laskemassa maailman hitaimmissa hisseissä. Joten tuntui vähän kuin matkalta muistoihin nähdä Shepard, Wrex, Garrus, Liara ja Tali uudelleen, mutta ollakseni rehellinen - ja sellainen pitäisi olla arviossa - lähdin tähän seikkailuun alhaisin odotuksin.

Minulle Mass Effect on ihmissuhteita, draamaa, eeppisiä taisteluita ja valintoja, joilla on suuret seuraukset. Kuinka käännät sen lautapeliksi, joka tekee nimelle "Mass Effect" oikeutta? Modiphius kulki omia polkujaan, ja tarjoaa sen sijaan pieniä avaruusoopperamaisia hetkiä, joissa keskitytään enemmän tai vähemmän pelkästään toimintaan. Mukana on kerronnallisia elementtejä, jotka maustavat kokemusta - tarkoitan, että mukana on kokonainen kirjanen nimeltä "Narrative Book". Se ei ole missään nimessä huonosti kirjoitettu tai liian ohut, mutta se ei ole läheskään tarpeeksi, jotta Mass Effect: The Board Game - Priority Hagalaz olisi Gloomhaven-tyylinen eepos, joka pitää sinut ja kaverisi kiireisenä vuoden ajan. Ei, tässä on tarjolla nopeaa ja erittäin viihdyttävää toimintaa, joka todella tuntuu ja hengittää Mass Effectiä, ja saa vähän lisämaustetta taustoituksesta ja tarinoista.

Odotukset eivät saa olla pelaajalla niin korkealla, että luulisi lautapelin sisältävän koko Mass Effect -pelin sielun kaikkineen. Tässä on kyseessä on suhteellisen halpa peli. Se on mitä se on, ja jos olet siitä kiinnostunut, löydät todella miellyttävän pelin. Kuten Gloomhaven: Jaws of the Lion ja Sleeping Gods, et löydä oikeaa pelilautaa laatikosta. Pelilauta on itse asiassa kirja, jonka sivuja käännetään, kun on edennyt kampanjassa. Se on erittäin joustava ja vaatii vähän tilaa ja nopeuttaa myös varsinaista pelin alkua. Kuusi miniatyyriä yllämainituilla hahmoilla, joista kaksi on Commander Shepard - sekä mies- että naisversiona. Viholliset tulevat pienten pahvikorttien muodossa ja niitä on paljon. Pakkausta en myöskään korosta plussaksi, koska pieniä vetoketjullisia laukkuja on muutama liikaa, ja sisältöä on joskus vaikea hahmottaa. Mutta peli toimii, eikä se ole katastrofi eikä estä minua pitämästä hauskaa.

Kampanja etenee kertomalla tarinan, jossa edetään joko hyvään tai pahaan suuntaan. Lopulta päädytään eri paikkoihin ja eri olosuhteisiin seuraavalla sivulla eli kartalla. Ennen seikkailun suorittamista ei ole enempää kuin neljä tai viisi tehtävää, mutta koska voit itse asiassa kulkea eri polkuja - paragon tai renegade, aivan kuten videopelissä - uusintakierros voi tarjota täysin erilaisen pelikokemuksen. Hahmot ovat myös selkeästi omanlaisiaan, sillä Wrex haluaa mennä lyömään ja lähitaistelemaan, Garrus ampuu kaukaa ja Tali hakkeroi ovia ja robotteja. Modiphius on kuitenkin tavoittanut alkuperäisen toiminnan olemuksen ja muuttanut sen erittäin helposti lähestyttäväksi ja nautinnolliseksi pelikokemukseksi.

Onko peli helposti lähestyttävissä? Kyllä, tämä ei ole monimutkainen tarina, eikä sen tarvitse olla, jotta se olisi hyvä lautapeli riittävällä syvyydellä. Peliä pelataan täsmälleen samalla tavalla riippumatta siitä, pelaatko yksin tai neljän pelaajan kanssa. Sinulla on aina neljä hahmoa pöydällä ja ensimmäinen pelaaja heittää kaksitoista noppaa, valitsee kolme ja tekee niillä erilaisia ​​valintoja, ja sitten jäljellä olevat nopat menevät seuraavalle pelaajalle ja sitten seuraavalle, kunnes he ovat valmiit ja kaikki ovat pelanneet oman kierroksensa. Jokaisen kierroksen aikana nostat vihollisen kortin, joka osoittaa, mitä vihollinen tekee, ja temaattisesti voi tuntua hieman oudolta, kun vihollinen ilmestyy yhtäkkiä selkäsi taakse. Mutta jos tapat vihollisen, saat kokemuspisteitä ja rastin pieneen ruutuun hahmokortissa, ja lopulta hahmon kokemus nousee uudelle tasolle ja näin avataan uusia kykyjä. Ryöstele, juokse, ammu, tee jotain, mitä tehtävä edellyttää, ja tee sitten sama asia uudelleen (ikään kuin) seuraavassa kartassa. Kyllä, se on vähän itseään toistavaa, mutta kuten aiemmin mainitsin, kerrontaosa toimii hyvin, ja mekaniikka sopii loistavasti Mass Effect -peliin, ja kaiken kaikkiaan sitä pelaa mielellään moneen kertaan.

Sääntökirja on kuitenkin aluksi hieman hämmentävä. Se ei näytä olevan loogisesti koottu, ja se olisi kaivannut lisää hiomista. Toivottavasti Modiphius voi työstää kirjaa enemmän seuraavaa painosta varten. Mutta kun ymmärtää pelin idean, ei se pelaaminen ole ollenkaan monimutkaista. Hyvän sääntökirjan avulla voi ohittaa ihmettelyvaiheen, ja pelaajat pääsevät mukaan nopeammin ja sujuvammin.

Kun olet lopettanut sodan ja suorittanut viimeisen tehtävän, voit aloittaa uudelleen. Aivan loistavasti sinun tarvitsee vain poistaa kynällä pelin aikana tekemäsi pisteet ja viivat. Jos Mass Effect: The Board Game - Priority Hagalazissa on yksi toimiva asia, on se sujuva ja helppo aloittaa. Jos aloittaa pelin oikeilla odotuksilla tai ainakin olet valmis kokemaan jotain muuta kuin Mass Effectin pienessä laatikossa, sinulla on varmasti hauskaa lautapelin kanssa. Se ei ole millään tavalla täydellinen, mutta hintansa arvoinen.