Matti Puranen: Älysota (kirja) tekee parhaansa kertoakseen maallikolle, millaista on tulevaisuuden sodankäynti ja miksi

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 sai eurooppalaiset pohtimaan uudella tavalla sodan mahdollisuutta myös omilla kotikonnuilla. Ajan kuluessa kävi ilmi sekin, että sodankäynti on muuttunut. Ja joiltakin osin taas ei ole. Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Matti Puranen käsittelee kirjassaan Älysota luennoitsijan lailla sitä, miten sodankäynti on muuttunut ajan saatossa, missä ollaan nyt, ja mihin se mahdollisesti on menossa. Puranen on erikoistunut Kiinan ulkopolitiikkaan ja sotilasstrategiaan, mikä myös näkyy. Tämän ansiosta aihetta käsitellään maailmanlaajuisesta näkökulmasta. Käytettyyn suomen kieleen on kuitenkin luikerrellut niin paljon englannin vaikutusta, että tottumisessa kestää tovi jos toinenkin.

Esitystavaksi on valittu oppikirjamainen ote, mikä tässä tapauksessa toimii ihan hyvin. Ensin kerrotaan kirjalliset tavoitteet ja lähtökohdat, minkä jälkeen siirrytään ensimmäisen puoliskon ajaksi käsittelemään sodankäynnin kehitystä aina toisen maailmansodan päättymisestä alkaen. Jälkimmäisessä osassa on aiheena se varsinainen älysota ja se, mihin tulevaisuus sitä sotimista mahdollisesti kuljettaa. Noin lyhyesti sanottuna sodankäynnin kehitystä on pitkälti määrittänyt teknologia, ja sitä taas jouduttaa suurvaltojen keskinäinen kamppailu maailman herruudesta. Kylmän sodan aikana vastakkain olivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, mutta nykyaikana Yhdysvaltain rinnalle vakavaksi uhkaajaksi on noussut Kiina. Paikallisella näyttämöllä oma lukunsa on tietenkin Venäjä, sillä Ukrainan sodassa yhdistyvät niin modernit elementit kuin ensimmäisestä maailmansodasta tutut keinot.

Olen perinteisesti pitänyt enemmän historiasta, joten katsaus kylmän sodan aikaan on minulle enemmänkin kertausta. Toisaalta me elämme nykyajassa, joten jonkinlainen yleiskatsaus tähän päivään ja tulevaisuuteen on erittäin tervetullutta. Reserviläisenä alan olla jo liian wanha, mutta siitä huolimatta katson tarpeelliseksi pitää itseäni ainakin älyllisellä tasolla valmiudessa.

Lukijalle Älysota on mahtavasti rakennettu. Kirja mahtuu juuri hyvin käteen, ja kirjasinkoko on riittävän isoa mukavalla rivivälillä. Luvut ovat riittävän lyhyitä, joten lukea voi halutessaan jopa muutaman minuutin pätkissä, jos siltä tuntuu. Se ehdottomasti ikävin havainto liittyy käytettyyn kieleen.

Huomaan, että kaikille nykyajan sodankäynnin käsitteille ei välttämättä ole olemassa suomenkielisiä vastineita. Toisekseen Puranen varmaankin käyttää suurimman osan työajastaan lukien ja kirjoittaen englanniksi (tai kiinaksi). Tämä johtaa siihen, että joitakin englanninkielisiä lainauksia ei ole käännetty suomeksi lainkaan, ja muuten teksti vilisee anglismeja niin että hirvittää. Onneksi joitakin keskeisiä käsitteitä selvennetään sekä englanniksi että suomeksi. Joka tapauksessa lopputulos on kylmän luetteloivaa kapulakielistä "fingelskaa", johon tottuminen kestää pitkään. Itse asia tulee kyllä selväksi varsinkin sellaisille lukijoille, jotka hallitsevat hyvin englannin. Puranen ei toki ole äidinkielen opettaja, eikä sellaista esitäkään. Mutta nyt suomalainen kirjoittaa suomalaisille lukijoille suomeksi, joten tekstin tulisi silloin olla mahdollisimman hyvin kirjoitettua suomea.

Älysota on esimerkillisesti toimitettu tietokirja aiheesta, joka pysynee ajankohtaisena varsin pitkälle tulevaisuuteen. Lukijan on kuitenkin syytä varautua siihen, että kirjoittajan kielelliseen tyyliin tottuminen vie hyvän tovin. Ainakin silloin, jos on tottunut lukemaan kirjansa hyvällä suomella.

Puranen, Matti, Älysota, s. 432, Teos 2025