Suomi
Gamereactor
artikkelit

Mega Manin historian lyhyt oppimäärä

Tasoloikkapelien kuninkuudesta on taisteltu 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Kovimmaksi hyppysankariksi on riittänyt yrittäjiä putkimiehistä vauhtisiileihin. Capcomin edustaja kilpailussa oli sinipukuinen Mega Man. Yhdeksännen osan saapuessa Wiiwareen lähitulevaisuudessa lienee aika katsastaa sarjan historiaan.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Vuosi oli 1987. Vastavalmistunut Keiji Inafune päätyi Capcomin palvelukseen. Ensitöikseen mies passitettiin Street Fighter -taistelupelin graafikoksi, mutta sen jälkeen tehtäväksi määrättiin uuden tasoloikkapelin suunnittelu. Nintendon NES-konsoli eli kovinta nousukauttaan, ja Super Mario oli synonyymi tasohyppelylle. Marion vanavedessä oli tilaa kilpailulle, ja Capcom halusi osansa tasoloikintakakusta. Firman vastine viiksekkäälle putkimiehelle oli Mega Man, yleiskäyttöön tarkoitettu robottiapuri.

Mega Manin toimenkuva meni remonttiin kertalaakista, kun ilkeä tohtori Wily varasti virkaveljensä tohtori Lightin varastoista kuusi työkäyttöön tarkoitettua robottia. Dollarinkuvat silmissään Wily aikoi käyttää tohtoreiden yhteistyössä luomia työrobotteja maailmanherruuden tavoittelemiseen.

Mega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimäärä
Mega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimäärä
Ensimmäisen Mega Man -pelin pomovastustajina oli kuusi robottia: Bomb Man, Cut Man, Elec Man, Fire Man, Guts Man sekä Ice Man.
Tämä on mainos:

Inafune haki hahmoonsa tietoisesti vaikutteita Osamu Tezukan Astro Boy -mangateoksesta. Robottipojat voisivat vaikka olla veljeksiä, sillä niiden ulkonäössä on rutkasti yhteneväisyyksiä. Mega Man sai osansa myös Pinokkiosta, sillä pelisarjan puitteissa pojan ja robotin ero on varsin häilyvä. Pelisuunnitteluun Inafune haki avoimesti lainoja Nintendon maskotin menestyneistä loikkapeleistä.

Mario liiskasi vihollisensa kengänpohjalla, mutta Mega Man sai avukseen toiseen käteen pultatun plasmatykin. Perusammuksien lisäksi Mega Man pystyi omaksumaan kukistamansa vihollisen erikoiskyvyn. Jos vihulainen hyökkäsi sähköllä, pomomatsin jälkeen myös Mega Manin asevalikoimista löytyi elektronitykitin. Erikoiskyvyt olivat pelin suola, sillä jokaisella päävihollisella oli jokin heikkous, johon tietty asetyyppi tepsi parhaiten. Pomovastuksien niittäminen noudatti kivi-paperi-sakset -leikkiä, joka Inafunen mukaan oli myös yksi inspiraation lähteistä.

Erikoiskykyjen lisäksi Mega Man teki pesäeroa muihin aikakautensa tasoloikkiin valinnanvapaudellaan. Pelin tavoitteena oli tuhota kuusi robottia, mutta suoritusjärjestyksen sai valita itse. Kun kaikki robot oli toimitettu romuttamolle, avautui ovi tohtori Wilyn linnaan. Neljään tasoon jakautuva vinksahtaneen keksijäneron linnakompleksi sisälsi pelin viheliäisimmät viritykset, joista päällimmäisenä mieleeni jäi puolen ruudun kokoinen kivihirviö. Sen tuhoaminen vaati rutkasti taitoa ja roppakaupalla sinnikkyyttä. Vihoviimeisenä vastustajana oli tietenkin itse tohtori Wily, jonka päihittäminen pelasti maailman ja turvasi tulevaisuuden.

Mega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimäärä
Tämä on mainos:
Mega Manin historian lyhyt oppimäärä
Tohtori Wily on Mega Manin arkkivihollinen. Hän on haksahtanut teknologianero, joka käyttää robottejaan maailmanvalloitukseen.

Mielenvikainen tohtori Wily on malliesimerkki perinteisestä videopelipahiksesta. Vaikka joissain myöhemmissä Mega Man -peleissä näyttääkin aluksi siltä, että pahanteossa ovat aivan muut hahmot, paljastuu lankoja veteleväksi päävihulaiseksi lopulta aina tärähtänyt tohtori itse.

Kolikon toiselta puolelta paljastuu hyväntahtoinen tohtori Light, joka yhdessä Mega Manin kanssa yrittää tehdä tyhjiksi vinksahtaneen viiksivallun maailmanvalloitusoperaatiot. Mega Manin lisäksi Lightin vasarasta on lähtöisin iso luita muitakin hyötyrobotteja. Esimerkiksi viidennessä Mega Man -pelissä esitelty pieni mutta pippurinen robottilintu Beat on tohtori Lightin käsialaa.

Mega Man tunnetaan Japanissa Rockman-nimellä, ja Keiji Inafune paljastaakin olevansa musiikkimiehiä. Ensimmäisen pelin jenkkijulkaisun yhteydessä pääsankarin nimi muutettiin Mega Maniksi, sillä Sony oli tuonut markkinoille Rockman-nimisen vahvistinmalliston. Tohtori Lightin luoma toinen yleiskone on nimeltään Roll, joten robokaksikko oli nimetty suoraviivaisesti rock'n'rollin mukaan. Pelisarjan japanilaisversiosta löytyy paljon muutakin musiikkiin liittyvää nimistöä. Kolmannessa Mega Manissa esitelty Protoman tunnetaan Japanissa Bluesina ja uusimpien Mega Man -pelien kauhukaksikon Treblen ja Bassin nimet on napattu vahvistimien säätönupeista.

Mega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimäärä
Tohtori Light on Mega Manin luoja ja tohtori Wilyn entinen työtoveri. Light on rakentanut Mega Manille myös lukuisia apuvälineitä.

Mega Man -nimen ohella Capcomin Yhdysvaltojen toimistossa pähkäiltiin jopa Rainbow Man -nimikettä, sillä pääsankarin vaatetus vaihtuu käytettävän aseistuksen mukaan. Rainbow Manin lisäksi Capcom harkitsi myös nimiä Mighty Kid ja Knuckle Kid.

Jenkkijulkaisun yhteydessä nimen lisäksi kokonaan uuteen uskoon pistettiin Mega Manin anime-tyylinen kansitaide. Japanilaiseen sarjakuvatyyliin kuvattu robottipoika korvattiin keski-ikäisellä miehellä, jolla oli kädessään pistooli. Mitkään kannen tapahtumista ei liittyneet itse peliin, ja kuvituskin näyttää ala-asteikäisten kuvaamataidon tunnilla tuhertamalta. Gamespy rankkasi Mega Manin pelikotelon listallaan maailman rumimmaksi kansitaideteokseksi..

Ensimmäinen Mega Man myi paremmin kuin Capcomin pukumiehet olivat ennakoineet, vaikka se ei varsinainen hitti ollutkaan. Sitkeän inttämisen jälkeen Inafune sai tiimeineen luvan jatko-osan tekoon, ja Mega Man 2 iskeytyi kauppojen hyllyille jo seuraavana vuonna. Toimivaa pyörää ei lähdetty keksimään uudelleen, joten Mega Manin paluu on hyvin pitkälle samaa kuin ensimmäinen peli, kaikkea on vain enemmän.

Tuttu tohtorisetä ei oppinut kerrasta, vaan yritti maailmanvalloitusoperaatiotaan uudelleen. Robottivastustajia on kuuden sijaan kahdeksan, pelitilanteen pystyi vihdoinkin tallentamaan ja vaikeustasoa oli hieman loivennettu. Ensimmäinen Mega Man jäikin monen mieleen pirullisen vaikeana pelinä. Lopputulos on Keiji-sanin suosikki ja kiistatta Mega Man -sarjan tähtihetkiä.

Mega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimäärä
Mega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimäärä
Mega Manin tielle asettuu jos jonkinlaista pikkupahista, jotka täytyy päihittää matkalla loppuvastustajan luo. Pienimmät vihulaiset on helppo hoitaa, mutta esimerkiksi kuvan keltainen kyklooppi on astetta haastavampi vastus.

Kakkososa jäi myös omiin kirjoihini kenties kaikkein parhaana NES-pelinä. Tämän pelin ääressä tuli kaveriporukalla viihdyttyä vanhempien mielestä aivan liikaa. Pomoviholliset olivat mielikuvituksellisia, haastetta oli juuri sopivasti ja musiikki kuulosti mahtavalta. Tälläkin hetkellä kännyni soittoäänenä on kakkos-Mega Manin valikkorenkutus. Jenkkiversion kansitaide oli edelleen yhtä karmaisevaa kuin ensimmäisessä pelissä. Amerikkalaiset omaksuivat mangamuottiin puristetut pelipakkaukset vasta Mega Manin kolmannessa osassa, mutta pääsankarin pärstää täytyi tällöinkin muuttaa japsityylistä länsimaisemmaksi.

Mega Man 2 oli valtaisa hitti ja Capcomin kirstuun kilahti jeni poikineen. Sikariporras päätti, että firma julkaisee Mega Man -pelin joka vuosi. Kiristynyt aikataulu pakotti kehittäjätiimin julkaisemaan kolmannen osan keskeneräisenä. Vaikeuksia lisäsi entisestään kesken pelinteon lopputilin ottanut pääsuunnittelija. Lopputulos on Inafunen mielestä eräs sarjan aallonpohjista, vaikka varsin tasokas pompinta onkin.

Mega Man 3:ssa pomoja on edelleen kahdeksan, mutta tämän lisäksi Mega Manin on löylytettävä myös edellisen osan loppuvastustajat, ennen kuin Wilyn pääkallolinnnan portit aukeavat. Kolmannessa osassa esiteltiin myös liukuminen, jonka avulla Mega Man saattoi ujuttautua sellaisiin paikkoihin, joihin ei kävellen päässyt.

Liukumistaidon lisäksi Mega Manin avuksi saapui robottikoira Rush, joka on tohtori Wilyn ja tohtori Lightin yhteistyön hedelmä. Piski on kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi, sillä hurtan avulla on mahdollista lentää tai pompata korkeuksiin. Kolmannessa ja neljännessä osassa Rushia voi käyttää myös sukellusveneenä, mutta vesikenttien vähyyden vuoksi vitos-Mega Manissa Rushin sukellusavusta luovuttiin. Trampoliinimuoto oli osa vakiovarustusta, mutta lento- ja sukellusmuodot avautuivat käytettäväksi vasta tietyt pomovastustajat löylyttämällä.

Mega Manin historian lyhyt oppimäärä
Mega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimäärä
Robottikoira Rush tuli Mega Manin apuun sarjan kolmannessa osassa. Hurtta olikin monitaituri, joka osasi muuntautua trampoliiniksi, lennokiksi ja jopa sukellusveneeksi.

Mega Man 3:ssa nähdään ensimmäistä kertaa mystinen Protoman, joka myöhemmin paljastuu Mega Manin klooniveljeksi. Kolmosessa herra liikkuu Breakman-nimisenä välivastustajana. Viimeistään kolmannen osan julkaisun myötä Mega Man otti ansaitusti paikkansa Marion ja Sonicin rinnalla yhtenä aikansa tasoloikkamaskoteista.

Neljännessä Mega Man -seikkailussa Wilyn sijaan pahiksen roolissa esiintyi venäläinen tohtori Cossack, joka oli närkästynyt saamastaan vähäisestä arvostuksesta robottisuunnittelijana. Niinpä Siperiasta kajahti ja Mega Manin tehtäväksi jäi Cossackin robottiarmeijan pysäyttäminen. Lopulta venakkonero paljastui tohtori Wilyn sätkynukeksi ja viiksivallua vedettiin turpiin jälleen kerran. Uusista ominaisuuksista pelissä esiteltiin Mega Buster, joka mahdollisti perusaseen lataamisen. Kun B-nappulan runttasi pohjaan, vakiopislarin piippuun latautui kaikkien plasmapalleroiden äiti, huomattavaa vahinkoa tekevä superammus. Pelinä Mega Man 4 on eliittiloikkaa ja kakkosen ohella ehdottomasti sarjan parhaimmistoa.

Sarjan seuraavassa osassa Mega Manin velipoikana tutuksi tullut Protoman pimahti ja sinisen sankarin tehtäväksi jäi klooninsa pysäyttäminen. Kuten arvata saattaa, Protoman oli vain tohtori Wilyn sätkynukkena ja jälleen uuden maailmanvalloitussuunnitelman pelinappula. Mega Man 5 oli puristettu tismalleen samasta muotista nelosen kanssa. Pelimekaniikkaa ei viilailtu ja jos peli julkaistaisiin nyt, se voisi olla neljännen pelin lisälevy. Vitos-Mega Man alkaa osoittaa jo väsymisen merkkejä, eikä Wilyn metsästys aiheuta enää samanlaisia väristyksiä kuin aikaisemmat osat.

Mega Man 6:n suunnittelun yhteydessä Capcom järjesti jenkkikersoille piirustuskilpailun, jonka tuotoksia oli tarkoitus käyttää pelin pomovastustajina. Pelissä esiintyvät Knight Man ja Wind Man ovat kilpailun satoa ja kyseessä ovat ainoat pelisarjassa esiintyvät, amerikkalaisesta kynästä lähtöisin olevat loppuviholliset. Capcom on järjestänyt vastaavan skaban jokaista osaa varten, mutta amerikkalaisille tilaisuus tarjottiin nyt ensimmäistä kertaa.

Mega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimäärä
Mega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimääräMega Manin historian lyhyt oppimäärä
Yllä kuuden ensimmäisen Mega Man -pelin promokuvat.

Pelinä kuudes osa on samaa maata edeltäjiensä kanssa. Kahdeksan vihollisrobottia on tuhottava ja tällä kertaa näyttämönä toimii mönkään mennyt robottipainin maailmanmestaruuskisa. Wily on jälleen tunkenut lusikkansa soppaan kisojen promoottorina, mystisenä herra X:nä. Mega Man toimii pirskeiden järkkärinä, ja sotkujen siivoaminen jää arvattavasti hänen tehtäväkseen. Robottikoira Rush muutettiin päähahmon haarniskaan pultattaviksi lisälaitteiksi, jotka konkretisoituivat Mega Manin selässä olevina propelleina ja lisääntyneinä voimina. Kuudetta osaa ei julkaistu vanhalla mantereella lainkaan, joten nämä tohtoripeijaiset jäivät yksinomaan japanilaisten ja amerikkalaisten riemuksi.

Kuudennen osan jälkeen sarja siirtyi tehokkaammille 16-bittisille konsoleille, ja loppu on historiaa. Pääsarjan rinnalle kiilasi ensin Mega Man X -sarja ja myöhemmin leegio muita yrittäjiä. Järeämmät Mega Manit eivät oikeastaan ole muuta kuin grafiikkapäivityksiä ja niistä ei löydy samaa hohtoa kuin niiden legendaarisista esi-isistä. Tasopompinnan ohella Capcom on kokeillut Mega Man -siipiään monen muunkin pelityypin parissa, erikoisimpina jalkapallo ja Mario Kartin tyylinen kilpa-ajo.

Kaikkiaan Mega Man-pelejä on julkaistu aikojen saatossa yli sata, mikä on reilun kahdenkymmenen vuoden ikäiselle brändille massiivinen saavutus. Myynnillisesti megamies on takonut tuohta Capcomin kassakoneeseen enemmän kuin Resident Evil -sarja ja Street Fighter -pelit yhteensä. Mega Man -pelit olivat kiistatta aikakautensa tasoloikintakermaa, ja piskuisen robottipojan seikkailut ovat edelleenkin täyttä terästä. Kirjaimellisesti.



Ladataan seuraavaa sisältöä