Näkökulma: Kiinnostaako Kinect?

Kinectiä pidettiin alkujaan suurelta osin silmänkääntötemppuna, kun laite esiteltiin ensimmäistä kertaa viime kesänä Project Natal -työnimellä. Tämän vuoden E3-messuilla Microsoftin tehtävänä oli osoittaa epäilyt vääriksi. Mutta siinä missä Natalin esittely ei ollut täysin vakuuttava, ei sitä ollut myöskään Kinectin ensi-ilta tänä vuonna.

Oli sunnuntai-ilta pari päivää ennen varsinaisen E3-messun alkua. Microsoft oli kutsunut pelintekijät, lehdistön ja kumppanit osallistumaan Natal-kokemukseen, jossa laitteen lopullinen nimi paljastettiin. Tapahtuma osoittautui uuvuttavan pitkäksi ja teennäiseksi kaapupelleilyksi, jonka kapelimestarina hääri lahjakas "aurinkosirkus" Cirque du Soleil. Kaikki oli selvästi enemmän suunnattu MTV:n yleisölle kuin osanottajille. Yksinkertainen lehdistötiedote olisi ajanut saman asian paremmin. Nyt Microsoftin onnistui tuskastuttaa lähes kaikki, joiden piti välittää tietoa siitä, miksi Kinect kiinnostaisi hardcore-pelaajia (jollaisiksi päätöntä heiluntaa kavahtavia nykyään kutsutaan).

Yritin kuitenkin puhdistaa ajatukseni kaikista negatiivisista tunnelmista, kun suuntasin seuraavana päivänä Microsoftin lehdistötilaisuuteen. Toki heillä olisi enemmän näytettävää kuin läjä Nintendolta kopioituja tuotteita, joiden päälle olisi präntätty Kinectin logo?

Ja olihan siellä joitakin poikkeuksia - pääosin muiden pelitalojen ansiosta. Ubisoftilla oli Your Shape: Fitness Evolved, eräänlainen fitness-ohjelma, joka ottaa kaiken irti Kinectin ominaisuuksista. Harmonixin Dance Central puolestaan yrittää nousta tanssipelien Rock Bandiksi. Q Entertainment esitteli Child of Edenin, henkisen jatko-osan kulttiräiskintä Rezille, mikä vaikutti yksinkertaisesti upealta.

On jokseenkin hämmästyttävää, että samalla kun muut pelitalot ovat väsänneet lupaavia pelejä, Microsoftin Turn 10 -studio on kuluttanut aikaa Forzan autojen tiirailuun Kinectillä. "Forza Kinectillä" on varmasti enemmän annettavanaan, mutta oli tuskallista nähdä, kuinka vähän Microsoft on tehnyt Kinectin pelivalikoiman eteen ilmeisiä Wii-klooneja lukuun ottamatta.

Jotain kertoi jo se, että yksi Microsoftin rummuttamista Kinect-peleistä oli nimeämätön Tähtien sota -uutuus LucasArtsilta. Henkilökohtaisesti pelaisin sen tyylistä peliä ennemmin PlayStation Movella, joka antaa varmasti todellisemman tunteen valomiekan käytöstä. Ilman ohjainta pelaaminen ei aina ole paras vaihtoehto, ja perinteisemmistä liikeohjaimista voi olla hyötyä - tosin Voiman käyttö paljain käsin on kieltämättä siisti idea.

Child of Eden näytti upealta

Vaikka useimmat pelit olivat kopioita vanhoista ideoista, se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö ne voisi olla hauskoja. Tuskin on liian vaikeaa tehdä urheilupelikokoelmasta, kart-kaahailusta ja virtuaalilemmikistä toimivaa, tuumin, kun suuntasin Microsoftin messualueelle kokeilemaan ensimmäisiä pelejä omakohtaisesti.

Heti alkuunsa sain huomata, kuinka herkkä Kinect on. En rehellisesti sanottuna voi uskoa, että laite toimisi olohuoneympäristössä, jossa ihmisiä saattaa liikkua pitkin ja poikin. Laite poimi yhtenään ihmisiä demoalueen reunoilta. Ja vaikka se havaitsi asiaankuulumattomia, se myös kadotti minut, kun astuin keilatessa askeleen liian lähelle kameraa.

Esillä oli myös pientä viivettä aiheuttava lagiongelma, ja paikoin laite jäljitteli liikkeitäni todella kehnosti. Esimerkiksi kun hyppäsin ympäri Kinect Adventuresissa, ruudulla näkyvä Avatarini vain hyppäsi ylös ja alas. Kinectimalsissa kun puolestaan yritin opettaa lemmikkipantteriani (myönnettäköön, että pantteri on aika makea) leikkimään kuollutta, kyykistyin varmaankin liian nopeasti, koska mokoma luuli minun lähteneen. Se näytti surunaamaa.

Kaikki nämä ovat tietysti sinällään pikku juttuja, ja niitä voidaan vielä hioa ennen julkaisua. Täytyy vain toivoa, että teknologinen pohja on riittävän vankka, jotta virheet saadaan peleistä karsittua. Tällaisenaan en nauttinut Kinectin ensimmäisistä bilepeleistä juuri lainkaan.

Kinectimals, vaikkakin söpö, vaikutti enemmän vain sarjalta askareita kuin todelliselta peliltä, jossa olisi mahdollista vapaasti leikkiä lemmikkien kanssa. Kinect Sportsilla oli hetkensä, paikallaan juoksu tuntui toimivan ja keilailu oli ihan okei, mutta lopulta peli tuntui turhan tutulta. Odotan kuitenkin paljon Kinect Sportsin nyrkkeilypeliltä, koska iskeminen ja väistely voivat sopia Kinectille paremmin kuin Wiille. Kinect Adventuresista en pitänyt alkuunkaan, ja Joyride vaikutti selvästi keskinkertaiselta ajopeliltä.

Kinectin E3-tarjonnasta ei noussut esiin mitään, mikä oikeuttaisi huhutun 150 euron hinnan (tai edes 100 euron), ellei ole aivan tajuton Rez-fani - jollainen tosin satun olemaan. Olen varma, että parempaa on vielä tulossa, kun marraskuinen julkaisu lähestyy, mutta Microsoftilla on edelleen paljon töitä edessään, ennen kuin Kinectiä voi avoimesti suositella pelaajille.

käännös: Kimmo Pukkila