Suomi
Gamereactor
artikkelit
Resident Evil: Revelations 2

Resident Evil: Yksi askel taakse, yksi askel sivulle

Kahden tyystin erilaisen Resident Evilin testaaminen osoitti, kuinka kauas sarja on vaeltanut alkuperäisestä konseptistaan.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Kauhupelien ystäville ei varmasti tarvitse enää kerrata legendaarisen Resident Evil -sarjan kehityshistoriaa, ja etenkään sitä kuinka valtavasti se on muuttunut Playstationille 1990-luvulla julkaistun ensimmäisen osan jälkeen. Eron huomaa parhaiten pelaamalla rinnakkain alkuperäistä (tai Gamecuben uudelleenjulkaistua) versiota sekä uusinta sivuhyppyä Resident Evil: Revelations 2:ta. Silloin eroavaisuudet loikkaavat silmille kuin Hunter-hirviö konsanaan.

Capcom on Nintendon tapaan tuonut vuosien varrella monia vanhoja pelejä markkinoille uusioversioina, mutta Gamecubelle julkaistu ensimmäisen Resident Evilin remasteroitu versio ei yllättäen ollut ollenkaan hassumpi. Se oli päin vastoin kerrassaan erinomainen, vaikka suunnittelufilosofia nykypäivän peleihin verrattua olikin todella erilainen. Vaikka toimintaa oli tietysti mukana, niin alkuperäisen Resident Evilin tempo oli verrattain hitaampi, ja se painotti kosolti rauhallista pulmanratkaisua. Olikin sen takia mielenkiintoista nähdä miten nykypäivän pelikoneille tuotu jo kolmas versio pärjää tässä suhteessa.

Uutta HD-versiota käynnistettäessä tuntui kuin olisin palannut takaisin kotiin kaikkien näiden vuosien jälkeen. 50 tuuman televisiolla esitetty peli imaisi minut yhdessä hujauksessa jättimäisen kartanon syövereihin. Uusi Resident Evil näyttää upealta, eikä suttuisista tekstuureista tai palikkamaisista hahmomalleista näkynyt jälkeäkään. Totuuden nimessä täytyy myöntää, että hahmot eivät ehkä ole aivan yhtä yksityiskohtaisia kuin nykypeleissä, eivätkä huulien liikkeet näytä täysin luonnollisilta. Ympäristöt sen sijaat ovat todella näyttäviä, ja taustalla soivat musiikit luovat edelleen karmivan tunnelman.

Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil HD Remaster
Tämä on mainos:

Alusta alkaen kaikki tuntui pelissä mukavan tutulta: Kohtasin jälleen ensimmäisen epäkuolleen, hankin käsiini kartanon kartan, murskasin patsaan saadakseni käsiini siinä piilotetun jalokiven ja niin edelleen. Kokeilin siinä samassa myös kahta erilaista ohjausmallia ja päädyin käyttämään alkuperäistä, mutta usein parjattua "tankkimaista"ohjaustapaa. Uusi ohjaus ei ollut huono itsessään, mutta tuntui sekavalta vaihtelevien kuvakulmien johdosta. Näiden seurauksena huomasin juoksevani ja tähtäileväni usein väärään suuntaan.

Mitä enemmän pelasin, sitä enemmän muistoni vaihtelivat ja sekoittuivat Playstation- ja Gamecube-versioiden välillä. Jälkimmäisessä kartanon pohjapiirustusta oli hieman muutettu, ja sinne oli lisätty täysin uusia paikkoja ja pulmia. Yhdessä vaiheessa erehdyin käytävästä ja törmäsin nurkan takana vaanivaan kalmoon. Sitten etenemiseni tyssäsi, koska olin ohittanut yhden tietyn huoneen ja unohtanut ottaa mukaani tarpeellisen esineen. En kuitenkaan alkanut etsimään ratkaisua jumittumiseeni, sillä halusin vain nauttia kartanon tutkimisesta kaikessa rauhassa. Julkaisupäivänä voi sitten keskittyä ja sukeltaa ajan kanssa kartanon salaisuuksien selvittämiseen.

Resident Evil HD Remasterin jälkeen pääsin testamaan sitten uutta Resident Evil: Revelations 2:ta. Jo julkaisun rakenteessa piilee valtava ero. Revelations 2 on jaettu useaan episodiin, jotka saapuvat ennakkotietojen mukaan noin viikoin välein. Pääroolissa nähdään jälleen Claire Redfield, joka saa parikseen Barry Burtonin tyttären Moiran. Pari työskentelee tiiminä ja molempien hahmojen kyvyt täydentävät toisiaan. Heidän välinen dynamiikka tuo välittömästi mieleen The Last of Us -pelin, mutta siihen on tuotu mukaan myös omaa tunnelmaansa. Clairella ja Moiralla on kummallakin omat inventaarionsa, ja tavaroita voi jakaa molempien taskuihin. Moira on myös kuolematon tekoälyn ohjauksessa, joten lapsenlikaksi ei tarvitse alkaa.

Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil HD Remaster
Tämä on mainos:

Hahmojen välillä voi hypätä kätevästi yhdellä napin painalluksella tai sitten toisen voi tietysti antaa ihmiskaverin ohjaukseen. Silloin ruutu jaetaan vanhan tavan mukaan kahtia. Valitettavasti mukana ei ole mahdollisuutta pelata kaverin kanssa verkossa, mutta ennakkotestissä tämä tuntui yllättävän pieneltä puutteelta. Koska kamun kanssa kommunikoiminen on tärkeää, se onnistuu luonnollisesti helpoiten saman telkun ääressä pelatessa.

Hahmojen työnjako on aika selvä. Claire on paras käsittelemään tuliaseita, ja kouraan lykättiin demossa nopealla tahdilla sekä pistooli että haulikko. Veitsikin löytyy takataskusta, mutta se tuntui lähinnä ärsyttävän vihollisia. Hyökkäämisen lisäksi Claire osaa myös väistää kalmojen hyökkäyksiä nopeilla sivuloikilla.

Moiran kyvyt ovat sitten aivan eri maata. Hän ei käytä minkäänlaisia pitkän matkan aseita, vaan hänen tehtävänään on pääasiassa kantaa lyhtyä. Tämä tuntui alkuksi turhanpäiväiseltä tehtävältä, mutta valolla voi sokaista vihollisia ja löytää pimeisiin paikkoihin piilotettuja esineitä, kuten ammuslaatikoita. Täysin ilman aseita Moira ei kuitenkaan joudu kulkemaan, vaan hän voi tarvittaessa muksia zombeja sorkkaraudalla. Epäkuolleet saa ajettua pois puremisetäisyydeltä huitomalla, ja maahan kaatuneet voi käydä lopettamassa yhdellä viimeisellä armoniskulla. Tämä oli yllättävän tärkeää, sillä ainakin demossa ammukset olivat todella kortilla. Niinpä parivaljakon välillä täytyi vaihdella oikeaan aikaan, jotta elintärkeitä luoteja sai säästettyä.

Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil: Revelations 2

Varhaisen ennakkodemon perusteella Revelations 2 tuntui silti tarjoavan hyvin suoraviivaisen kokemuksen. Tarinassa Claire herää vankityrmästä, ja hänen ensimmäinen tehtävänsä on Moiran löytäminen. Sen jälkeen alkaa kiivas pakoretki, jonka aikana täytyy samalla selvittää kuinka kaksikko on päätynyt kyseiseen ankeaan paikkaan ja kuka on kaappauksen takana. Tiedossa ei siis ole mitään päätä huimaavaa draamaa, mutta yksi erikoinen valopilkku kuitenkin löytyy. Molemmilla hahmoilla on rannekkeet, jotka reagoivat heidän pelkotiloihinsa. Demossa näillä ei ollut vielä mitään vaikutusta, mutta niissä on selvästi potentiaalia johonkin täysin uuteen kokemukseen.

Toisekseen on huomattava, etteivät tuotantoarvot ole olleet järin korkeat - ainakaan verrattuna Resident Evilin pääsarjan peleihin. Ulkoasusta puuttuivat sarjalle tyypilliset yksityiskohdat, ja vaikka hahmomallit olivat kohtalaiset, niin ympäristöt näyttivät kovin pelkistetyiltä. Seinillä ja lattiassa näkyi silloin tällöin veritahroja, mutta yleisesti ulkoasussa jäädään todella kauas sarjassa aikaisemmin nähdyistä hienoista sokkeloisista laboratorioista ja luolastoista. Huoneissa ja käytävissä ei ollut lainkaan tunnelmaa, ja samanlaisia hajuttomia ja mauttomia maisemia on nähty useissa peleissä. Välillä oli suorastaan vaikea uskoa katselevansa PS4:lle suunniteltua peliä.

Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil: Revelations 2

Revelations 2 nojaa selvästi enemmän toimintaan, eikä demossa kohdattu kuin pari kohtalaisen yksinkertaista pulmaa. Nämä olivat hyvinkin perustavanlaatuisia: vedä vivusta, löydä avain, etsi oven avaamiseksi tarvittava hammasratas. Viimeksi mainittu hohkasi kultaisena, jotta sen tärkeyden varmasti ymmärtää. Tutkimista ei ollut käytännössä lainkaan, ja etenemiselle oleelliset esineet tarjottiin suorastaan tarjottimella.

Toiminta oli onneksi tyydyttävää ja viholliset tuntuivat jollain tapaa jopa aikaisempaa vaarallisemmilta. Afflicted-nimeä kantavat möröt ovat kokeista ylijääneitä otuksia täynnä hirvittäviä arpia. Ne kävivät raivoisasti päälle heti hahmon nähtyään ja osasivat käyttää hyökkäyksissään apuna myös alkeellisia aseita. Osa kykeni loikkaamaan pitkiä matkoja ja samalla taklaamaan Clairen tai Moiren. Pääosumat ovat edelleen tehokkain tapa hirviöiden tiputtamiseksi, mutta niiden ampuminen ei ole kovin helppoa. Afflictedit hyökkäsivät testissä usein laumoina, ja tämä yhdistettynä niiden nopeuteen tarkoitti aikaisempia pelejä vauhdikkaampaa tempoa. Pitääkin toivoa, että adrenaliinitykityksen vastapainoksi mukana on myös hieman rauhallisempia kohtauksia.

Molemmat pelit tähtäävät siis täysin erilaiseen kokemukseen. En halua olla puolueellinen, mutta Resident Evil HD Remaken pulmapainotteinen seikkaileminen oli selvästi hauskempaa kuin Resident Evil: Revelations 2:n tarjoama toimintapläjäys. Tosin kokemukseni perustuivat vain lyhyisiin testisessioihin molempien parissa, joten ennen minkäänlaisia lopullisia päätöksiä, pitää niitä päästä pelaamaan enemmän. Ei voi kuitenkaan olla miettimättä, että onko Revelations 2:n tarjoama toimintapainotteisuus sarjan kannalta paras suunta.

Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil: Revelations 2
Resident Evil: Revelations 2

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä