Secret Level (Amazon Prime Video), 1. kausi on laadukas epätasainen kokonaisuus

Oli vaikeaa olla innostumatta, kun Love, Death & Robotsin puuhamies eli showrunner Tim Miller asteli lavalle Gamescom Opening Night Livessa ollen suorastaan liikuttunut ja ylpeä yhdessä Blur Studiosin osaajien kanssa tulevasta laajasta animaatioantologiasta, joista jokainen kunnioittaa ja juhlii pelialan isoimpia ja tunnetuimpia maailmoja.

Hän oli ylpeä, ei epäilystäkään, ja niin hänen ja Blurin pitääkin olla, sillä harvoin olen nähnyt niin kokonaisvaltaista rakkauden tunnustusta hyvin tuntemillemme pelimaailmoille, ja vaikka laatu ei ole niin tasaista kuin toivoisi, ja joidenkin osioiden pituus tekee hallaa vaikutelmalle, on moinen silti mahtavaa kaikin tavoin.

Ja nyt otetaan tiivistys - 18 jaksoa, joista jokainen keskittyy yhteen hurmaavaan pelimaailmaan, mutta omalla tarinallaan. Toisin sanoen ei tarvitse tuntea entuudestaan kyseisiä maailmoja, mutta toki se auttaa asiaa.

Warhammer 40,000, Dungeons & Dragons, Honor of Kings, Sifu, Mega Man ja muitakin pelimaailmoja on mukana, ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta on taiteellinen tyyli sitä, mitä Blur Studios on tehnyt vaikuttavissa trailereissaan. Tämä tarkoittaa sitäkin, että jaksot ovat suorastaan mahtavia katsottavia. Tämä koskee jokaisen jakson kontrastia väreissä, syvyyttä ja dramaattista asettelua, mutta myös suoranaista teknistä osaamista mahtavissa kohtauksissa. Laatu on korkealla kuin taivas, ja pysyy sellaisena kautta jaksojen.

Ja sitten on vielä jokaisen jakson tarinan laatu. Ensimmäiset kaksi jaksoa ovat kumpikin 18 minuuttia, keskiössä ovat Warhammer 40,000 ja Unreal Tournament. Ne ovat mestarillisia, osuvia ja onnistuvat kertomaan alun, keskikohdan ja lopun dramaattisilla hetkillä vedoten henkilökohtaisesti. Se on sitä parasta siinä missä oli Love, Death & Robotskin.

Siksi on oltava kärsivällinen, kun jaksot lyhenevät - ja siis paljon lyhenevätkin. Esimerkiksi Mega Manin jakso on vain kahdeksan minuuttia, ja sillä on iso merkitys tarinankerronnan tehokkuudelle. Sifun ja Spelunkyn jaksot ovat kumpikin vain seitsemän minuuttia, ja vaikka ne onnistuvat paremmin kertomaan tarinansa lyhyessä ajassa, tuntuu tämä "osuus" Secret Levelistä enemmänkin trailereiden kavalkadilta, jolla ei vain ole samaa tehoa, koska aikaa näissä maailmoissa vietetään niin vähän.

Sitä paitsi ei jokaisella pelisarjalla ole samaa muistettavuutta kuin toisilla. Crossfiren jakso jää jokseenkin nimettömäksi, klassiseksi militaristiseksi jaksoksi, ja vielä värittömäksi, kun henkilöhahmot ja maailma muutenkin laahaavat. Huono se jakso ei sinänsä ole, mutta ei se muistettavakaan ole.

Onneksi se on se poikkeus, sillä suurin osa jaksoista ammentaa monipuolisista maailmoista, ja on ilo kokea toiminnallisia sankarillisia hetkiä siellä ja täällä. Dungeons & Dragonsin osio on visuaalinen muistojuhla, johon fanit ovat varmasti tyytyväisiä, ja jopa julkaisemattomat pelit, kuten Exodus, ovat hyvää tieteistarinointia.

Antologia animaatiojaksoja omistettuna isoille pelimaailmoille oli aina oleva epätasainen kokonaisuus - ja se on ideanakin. Kuitenkin laatu on yleensä korkealla, ja mukana on selvää kunnioitusta lähdemateriaalia kohtaan. Niin kuin Love, Death & Robots ennen, toivottavasti saamme jatkoa tekijöiltä, sillä tämä tekomalli hieman pienemmällä jaksomäärällä ja pidemmillä jaksoilla voi olla se, joka saisi aikaan paremmat tarinat kussakin jaksossa sen sijaan, että raapaistaan vain pintaa.