Smiling Friends Kausi 3

Toisinaan Smiling Friends ei tunnu sarjalta, jonka pitäisi olla todellinen. Se ei ole liian graafinen tai mitään sellaista, mutta ei voi kuvitella, että pukuihin pukeutuneista tavallisista miehistä ja naisista koostuva johtokunta nyökyttelisi myyrämiehelle, joilla on väitetysti hirveä penis, ja sanoisi: "Jep, tämä sopii hyvin verkkoomme." Tämä ei kuitenkaan ole kovin hyvä idea. Juuri näin kuitenkin tapahtui, ja näin tapahtuu edelleen, koska sarjaa uusitaan jatkuvasti.

Smiling Friends Kolmas kausi jatkuu heti hyväntekeväisyystyöntekijöiden jengin kanssa. Koska varsinaista pääjuonta ei ole, voimme seurata Pimin, Charlien, Glepin, Alanin ja herra Bossin toimintaa, kun he yrittävät saada hassummat ja masentuneemmat hahmot jälleen hymyilemään. Jos olet nähnyt sarjan, tiedät, että hyvin harvat jaksot pyörivät oikeastaan Pimin ja Charlien työpäivän ympärillä, ja useimmat jaksot vievät aika rankasti naurettaviin maailmoihin ja skenaarioihin ja esittelevät villejä hahmoja.

On lähinnä karhunpalvelus kuvailla Smiling Friends sivustoa hulluksi, hassuksi tai muuksi vastaavaksi. Nuo sanat toki sopivat, mutta itse sarja on omistautunut välttelemään niin monia leimoja, että tuntuu siltä, että sen kuvaaminen sillä tavalla vain osoittaa, ettei sitä oikeasti ymmärrä. Ei sillä, että siinä olisi jokin hieno viesti, vaan sillä, että kaikki yritykset määritellä muutama sana, jotka kuvaavat Smiling Friends, ovat kuin yrittäisi juoda merta pillin läpi. Se on turhaa.

Kolmas kausi eroaa huomattavasti Hymyilevien ystävien aiemmista kausista. Animaatioiden laatu on parempi, ja näyttää siltä, että tekijät ovat käyttäneet entistä suurempaa budjettia loistaviin tuloksiin. Smiling Friends Kausi 3 näyttää hieman kiillotetulta verrattuna aiempiin kausiin, mutta se ei tahraa sarjan kokonaisvaikutelmaa. Se ei pilaa sen mainetta jonkinlaisena underground-hittinä, vaikka se onkin nyt yksi Adult Swimin suosituimmista sarjakuvista. Sen sijaan parempi animaatio tarjoaa enemmän luovuutta monissa jaksoissa, mikä johtaa suurempiin naurunaiheisiin, kuten siihen, kun Pimin laulu keskeytetään raa'asti herra Sammakon päähän kohdistuvalla lyönnillä.

Smiling Friendsissa on kiistämätöntä intohimoa, jota on vaikea olla arvostamatta. Vaikka joissakin jaksoissa naurut jäivätkin hieman vähiin, minua kiehtoi se, miten omistautuneesti jokainen animaattori, käsikirjoittaja ja ääninäyttelijä tekee tästä sarjasta sen, mitä he haluavat sen olevan. Kehyksiin piilotetuista pääsiäismunista dialogiin, joka on juuri niin sanavalmista, että se tuntuu oikealta keskustelulta, jonka olet käynyt ystäväsi tai työkaverisi kanssa. Kaikki tämä sulautuu kauniisti yhteen tavalla, josta toivon, että Smiling Friends pystyy pitämään kiinni neljännen ja viidennen tuotantokauden edetessä. Jos näin ei käy, tuntuu siltä, ettei se todennäköisesti joudu Rick & Mortyn tielle, jolla oli muutamia unohdettavia kausia, kun kävi selväksi, että luova oli menettänyt intohimonsa. Luettuaan luojien Zach Hadelin ja Michael Cusackin haastatteluja vaikuttaa siltä, että he ovat valmiita päästämään sarjan menemään, kun he ovat saaneet sen valmiiksi, tai kääntämään sitä uusiin suuntiin sen mukaan, mitä he pitävät hauskana.

Hadelin ja Cusackin lähestymistavassa Smiling Friendsiin on jotain hyvin kunnioitettavaa. He eivät yritä vedota laajempaan yleisöön, vaikka ovatkin yrittäneet, vaan tekevät vain sarjaa, jonka he haluaisivat nähdä. Nykyään monet tekijät sanovat niin, mutta harva saa uskomaan sen niin kuin Smiling Friends. Toivottavasti laatu jatkuu, ja vaikka jotkut jaksot eivät saisikaan meitä ulvomaan, on aina toivoa seuraavaa varten.