Squid Game (Netflix), 2. kausi on katsomisen arvoinen

Eteläkorealaiset elokuvat ja televisiosarjat ovat toden teolla murtautuneet osaksi länsimaista viihdeperinnettä viimeisen vuosikymmenen aikana. Kuitenkin se oli Bong Joon-Hon Parasite, joka raivasi tietä Etelä-Korean viihteelle muualle maailmaan. Tai ei ehkä ihan. Toki Parasite veti paljon yleisöä elokuvateattereihin kautta maailman, ja voitti jopa kriittisen tärkeän Oscar-palkinnon, mutta mitä tulee populaarikulttuuriin, on vaikea kilpailla Netflixin kanssa saavutettavuudessa ja asemassa digitaalisissa palveluissa.

Ja siksi Squid Game on yhtä tärkeä, ellei enemmänkin, ja siksi toinen kausi on suoratoistopalvelulle giganttinen merkkipaalu niin kansainvälisessä asemassa kuin faneille kautta maailman.

Nuo ovat isoja sanoja, ja keskustelu, joka velloi sarjan ympärillä sen ensi-illan aikaan muutama vuosi sitten, keskittyi enimmäkseen siihen, oikeuttaako sarjan kohtaus kohtaukselta etenevä laatu sen aseman kansainvälisenä ilmiönä. Squid Game oli kelpo jännityssarja kekseliäällä lähtökohdalla, ja riittävän selkeä vertauskuvineen käsitelläkseen vastakkainasettelua rikkaiden ja köyhien, etuoikeutettujen ja sorrettujen kesken. Varsinainen tarinankerronta oli jokseenkin epätarkkaa, mutta on vaikea olla katsomatta, kun Seong Gi-hun ottaa haasteen vastaan ja voittaa pelin.

Ja näin päästään toiseen kauteen, joka jälleen kerran, melkeinpä maagisesti, on saman miehen käsikirjoittama ja ohjaama - Hwang Dong-hyuk - ja joka on se ainoa jatkokausi, sillä Dong-hyuk on päättänyt, että tähän Squid Gamen tarina päättyy.

Toinen kausi jatkuu muutama vuosi sen jälkeen, kun Gi-hun voitti Squid Gamen, mutta kuten ensimmäisen kauden ensisekunneillakin, hän ei halua nauttia elämästä luksusmenolla miljoonineen, vaan haluaa käyttää varallisuutensa saattaakseen koko pelin loppuun, ja tuhotakseen taustalla vaikuttavat ihmiset. Kuten trailereissa on jo paljastunut, tämä tarkoittaa myös uudestaan kilpailemista, ja nyt seuraillaan niin uusia "pelaajia" kuin keskitytään kulissien takana käytävään takaa-ajoon.

Monin tavoin toinen kausi on kokoelma hetkiä ensimmäisestä, ja on varsin tehokasta ottaa samasta kuvastosta ilman, että sarja suoraan pakottaisi itsensä kiskomaan hatusta saman jäniksen uudelleen. Gi-hun on edelleen pelissä, ja taistelu käydään kulissien takana joukkojen koettaessa saada hänet hengissä ulos ennen kuin on liian myöhäistä. Ja mystinen Front Man jatkaa pelin pyörittämistä hinnalla millä hyvänsä. Lähtökohta on sama, mutta sarja ei missään vaiheessa jää laahaamaan, sillä kiihkeys, jännitys ja hyvin rakennettu draama ovat sellaisia kuin voi odottaakin.

Lee Jung-jae on edelleen suorastaan vetoava halliten jokaista kohtaustaan, vaikka hänen henkilöhahmonsa Gi-hun muuttuukin varsin merkittävästi, sillä hölmöilevä ja lapsellinen osa todellakin poistuu hänestä. Nyt hän on raaempi ja vakavampi, mutta se sopii hänelle, ja tukena on joukko mukavan uskottavia näyttelijänsuorituksia.

On syytä viipyä tässä, sillä samoin kuin ensimmäisellä kaudella, Squid Gamen suurin heikkous vaikuttaa olevan se veitsenterällä tehtävä tasapainoilu mustan huumorin kyllästämän nokkelan satiirin ja karikatyyrin ja toisaalta uskottavamman, maanläheisemmän ja realistisemman välillä. Tämä kausi on kaikin tavoin selvästi tummasävyisempi, ilkeämpi ja keskittyy enemmän osanottajien epätoivoon johtaen heidät suorittamaan itseään toteuttavaa profetiaa siitä, että juuri tuo epätoivo tekee heistä "roskaa". Mutta kaiken tämän keskellä ohjelma jälleen nojaa piirroselokuvamaisiin arkkityyppeihin ja sotkuisiin karikatyyreihin, ja vaikka monet kasvavatkin vahvemmiksi sarjan heidät paljastaessa, saattavat ensimmäiset pari jaksoa olla tunnelmaa laskevia, kuten käy kilpailija "Thanosille". Kaikki henkilöhahmot eivät ole yhtä vahvoja, ja heitä heikentävät Dong-hyukin ajoittain epätarkat asettelut. Henkilöhahmot ovat yksinkertaisesti joko liian pahoja, liian hyviä, liian määrittelemättömiä, liian brutaaleja - hienovaraisuus puuttuu.

On silti sanottava, että toisen kauden sekoitus kuuluisista peleistä on mestarillinen, ja esimerkiksi Red Light Green Light on erittäin kiihkeä ja hyvin rakennettu mallikappale hyvin rakennetusta jännityksestä. Mukana on monia muitakin samanlaisia kohtauksia Squid Gamen toisella kaudella yhdistettynä mahtavalla musiikilla ja vakuuttavilla lavasteilla. Ansaitseeko sarja paikan maailman uneen laittajana? Ehkä ei, mutta samaan aikaan on syytä ylistää Dong-hyukia poikkeuksellisen henkilökohtaisesta visiosta, mikä on johtanut hyvin rakennettuun kerrontaan. Squid Game on edelleen katsomisen arvoinen.