The Last of Us (4K), 1. kausi on erinomaisen tymäkkää toimintakauhua

Naughty Dogin The Last of Us -klassikkopeli (2013) on ansaitusti raivannut tiensä tasokkaiden Playstation 3 -konsolin yksinoikeuspelien joukkoon. Nelos- ja vitospleikkareille vuosina 2014 ja 2022 ilmestyneet uudelleenjulkaisut ovat entisestään vakiinnuttaneet tiivistunnelmaisen toimintaseikkailun asemaa. Joelin ja Ellien matkaa halki itiöpohjaisen zombieruton runnoman Amerikan seurannut The Last of Us onnistui tarjoamaan mainion pääkaksikkonsa myötä kiinnostavan, koskettavan ja vauhdikkaan toimintaseikkailun, joka myyntimenestyksensä ja kehujensa ohella kanavoi kiinnostavasti 2010-luvun mediajulkaisujen post-apokalyptisen perinteen muistettavimpia piirteitä.

The Last of Us nojasi synkällä yleisilmeellään AMC:n The Walking Dead -televisiosarjan (2010-2022) ensimmäisten tuotantokausien ja Cormac McCarthyn romaaniin pohjautuvan The Road -leffan (2009) meininkiin, mutta onneksi Naughty Dog heitti omiakin vaikutteita ja ideoita mukaan soppaan. Joelin ja Ellien kiinnostavan keskinäisen dynamiikan ja elokuvamaisen kuvakerronnan ohella The Last of Us puhalsi itiöpohjaisella zombierutollaan uutta tuulta lajityyppiin, kun tötteröpäisiksi clicker-naksuttelijoiksi ja muiksi kauhistuksiksi mutatoituneet itiökammotukset pinkaisivat ainakin pelipopulaarikulttuurin kuvastoon.

Liki vuosikymmentä myöhemmin ympyrä on elokuvallisista esikuvistaan innoittuneen The Last of Usin kohdalla sulkeutunut, kun peliklassikko siirtyi HBO:n käsittelyssä televisiosarjan muotoon. The Last of Usin ensimmäinen tuotantokausi ilmestyi HBO Maxille tapitettavaksi jakson viikkotahdilla tammi-maaliskuussa 2023. HBO:n Chernobyl-draamasarjan kynäilleen Craig Mazinin ja The Last of Us -pelisarjan ohjaajana ja käsikirjoittajana tunnetun Neil Druckmannin yhteinen projekti onnistui ikimuistettavasti rikkomaan videopelifilmatisointien kirouksen ennen kaikkea erinomaisen roolituksensa turvin, vaikka muutamia pääosin perusteltuja muutoksia lähdemateriaaliin nähden onkin tehty. The Last of Usin ensimmäinen kausi kattaa sekä alkuperäisen pelin että Left Behind -lisäosan (2014) tapahtumat.

The Last of Usin televisiosarjaversio alkaa parikymmentä vuotta maailmaa ravistelleen sienimäisen loistikkaruton käynnistymisen jälkeen. Verenhimoista käytöstä ja mutaatioita aiheuttava supervirus riehuu edelleen linnoitusmaisten kaupunkien ulkopuolella, ja muurien sisäpuolella piilotellaan näennäisesti turvassa. Ulkonaliikkumiskieltoja ja tiukkaa kuria säätävän FEDRA-liikkeen ikeen alaisuudessa eläminen ei oikein maita. Bostonissa majaansa pitävä ja hämärähommiaan häärivä Joel (Pedro Pascal) joutuu muutaman pieleen menneen peliliikkeen jälkeen tarttumaan astetta epäilyttävämpään projektiin. Tulikärpäset-vastarintaliike tarvitsee apua omapäisen ja puujalkavitseistä pitävän Ellien (Bella Ramsey) kuljettamiseen tulikärpästutkijoiden hyppysiin, mutta vaarallisen reissun käänteet ja Ellien omat salaisuudet muuttavat valmiiksi hurjan matkan suuntaa moneen kertaan.

HBO:n The Last of Us seurailee hyvin uskollisesti alkuperäisen pelin tarinaa, kun Joel ja Ellie kulkevat matkan varrella kauhuista ja vaaranpaikoista toiseen. Alkuperäinen The Last of Us eteni vuodenaikojen mukaan jaetuissa osissa, ja samanlaista rakennetta mukaileva rytmitys toimii hyvin myös sarjamuodossa. Käsikirjoittajat ovat keskittyneet esimerkiksi Henryn (Lamar Johnson) ja Samin (Keivonn Woodard) rinnalla käytävään Kansas Cityn kaupunkisotaan ja Jacksonin talviseen selviytymistaisteluun kumpaankin kahden jakson mittaisina kokonaisuuksina, joiden myötä tarina etenee luontevasti ja hallitusti.

Suurimmat muutokset alkuteokseen nähden eivät ole varsinaisesti erityisen dramaattisia, vaan pyörän kokonaan uudelleen keksimisen sijaan televisiosarjan käsikirjoitus syventää pelissä hieman sivuosaan jääneitä hahmoja ja sitä kautta The Last of Usin post-apokalyptiseen maailmaan tuodaan lisäsävyjä. Ensimmäisessä jaksossa Joelin Sarah-tytär (Nico Parker) pääsee peliesiintymistään huomattavasti pidempään olemaan valokeilassa maailmanlopun kynnyksellä, ja kolmannessa jaksossa puolestaan nähdään niin ikään pelissä pienempään osaan jääneen Billin (Nick Otterman) ja Frankin (Murray Bartlett) rakkaustarina roihuavan maailmanpalon keskellä.

Ellien ja Rileyn yhteisen seikkailun esitelleen - aikoinaan peruspelistä irrallisena julkaisuna ilmestyneen Left Behind -lisäosan vaiheet - taas on sisällytetty varsin luontevasti seitsemänteen jaksoon. Rileyna nähtävä Storm Reid loistaa omassa roolissaan, ja Ellien ja Rileyn seikkailu tuo Billin ja Frankin edesottamusten ohella lisää syvyyttä ja sävykkyyttä muuten The Last of Usin synkkään ja väkivaltaiseen maailmaan. The Last of Us onnistuu siis kiinnostavasti tasapainoilemaan yhtäältä lähdemateriaalin kunnioittamisen sekä sen vahvuuksien hyödyntämisen mutta myös hienovaraisesti uuden sisällön mukaan ujuttamisen välillä. Kautta linjan mainiolla näyttelijäntyöllä höystettyä tarinointia kelpaa seurata, vaikka juoni olisikin tullut koettua pelimuodossa.

Tekijöiden painopiste on selvästi ollut kieltämättä kiinnostavien ihmishahmojen ja näiden edesottamusten ja keskinäisten kahinoiden esittämisessä, mutta valitettavasti The Last of Usin kauhistuttavimmat tyypit eli sieni-infektion tartuttamat aggressiiviset clickerit saavat hyvin vaihtelevasti ruutuaikaa. On sääli, että tehostetiimin loihtimat mutaatiot ja hurjannäköiset, pelottavasti ääntelevät clickerit tekevät esiintymisiä enimmäkseen kauden alkupuoliskolla, ja saavat sen ainoan säväyttävämmän esiintymisen bloater-lihaskimppuineen vasta vitosjakson vauhdikkaassa verilöylyssä.

Joel ja Ellie muita sivuhahmoja unohtamatta ovat toki The Last of Usin muistettavimpia elementtejä, mutta itse olisin kyllä kaivannut enemmän clicker-toimintaa ruudulle. Hahmovetoinen kokonaisuus tuntuu varsinkin loppupuolellaan unohtavan clickerit kokonaan, kun Ellien omat salaisuudet nousevat tarinan keskiöön. Aikoinaan pelimuodossa niin mainiosti kuumotellut ja kiinnostanut maailma muuttuu lähinnä kulissinomaiseksi höysteeksi sankarien koettelemuksille. The Last of Us -pelissä miljöiden tutkiminen ja seikkaileminen tarjosivat mainioita tilaisuuksia toimintaan, hiiviskelyyn ja resurssien keräilemiseen, mutta myös sinne tänne unohtuneiden kirjeiden ja muiden dokumenttien sisältämien tarinoiden lukemiseen. Sarjaversio The Last of Usista on luonnollisesti joutunut jättämään omasta tarinoinnistaan tiettyjä osa-alueita pois. On tosin hauskaa, että alkuperäisen pelin tarinan sarjakuvatematiikka on mukana edellä mainitun Sam-hahmon teräsmiesintoilussa.

Onneksi toteutukseen mahtuu mukaan uuttakin sisältöä, joka tasapainottaa clickereiden näkymättömyydestä kumpuavaa harmitusta. Itse itiözombieruton taustoja syvennetään ja avataan sarjan kahdessa ensimmäisessä jaksossa huomattavasti enemmän kuin The Last of Us -pelissä. Uusine ja laajennettuine tarinaelementteineen The Last of Us -sarja onnistuu erinomaisesti tarjoamaan uusia näkökulmia pelin maailmaan ja hahmoihin, mutta clickereiden muodostama uhka ja väkivaltainen harventaminen ovat jääneet kyydistä. The Last of Usin tarina ja maailma tekisivätkin kenties juuri vuorovaikutteisessa muodossa parhaiten kauppansa, kun katsoja voi vaihtaa kaukosäätimen Dualsense-ohjaimeen ja uppoutua vetovoimaisten hahmojen edesottamuksiin ja väkivaltaisen pelimaailman vaaroihin seikkailemisen, taistelemisen ja tutkimisen muodossa. Toisaalta The Last of Us uponnee näin tasokkaana ja tiivistunnelmaisena draamavetoisena televisiosarjana kokonaan uusiin yleisöihin unohtamatta sitä, miten luontevasti ja kiinnostavasti Mazinin ja Druckmannin käsikirjoitus syventää pelin tarinaa ikään kuin ohimennen.

Vaikka viihdevuosi 2023 onkin päässyt tätä arviota kirjoittaessa vasta vähän yli puolenvälin, tulee kuluva vuosi epäilemättä jäämään aikakirjoihin hetkenä, jolloin kehnoihin pelifilmatisointeihin liittyvä kirous on vihdoin murrettu. Valkokankailla The Super Mario Bros. Movie -animaatioleffa ja Dungeons & Dragons: Honor Among Thieves -komedia ovat näyttäneet, että peleistä on mahdollista saada aikaiseksi viihdyttävää ja vauhdikasta toimintahupailua, ja The Last of Usin televisiosarjaversio puolestaan osoittaa, että alkujaan 20-tuntinen toimintaseikkailu venyy oman, sangen episodimaisen rakenteensa turvin sarjamuotoon. Vuodelle 2025 lupaillun kakkoskauden suhteen odotukset ovatkin varsin korkealla, ja on kiinnostavaa nähdä, miten Mazin ja Druckmann kynäilevät fanien mielipiteet jakaneen The Last of Us: Part II -pelin (2020) toiminnantäyteiset kostokuviot televisiomuotoon.

The Last of Usin ensimmäisen tuotantokauden 4K-julkaisu on kuvanlaadultaan terävyydessään kerta kaikkiaan upeaa katseltavaa, mutta lisämateriaalin kanssa kitsastelu pistää silmään. Nyt tarjolla on muutama lyhyt dokumentti sarjan käsikirjoittamisesta sekä nopeat Inside Episode -vilkaisut kuhunkin kauden yhdeksästä jaksosta, jotka toisaalta muodostavat yhdessä todellisen laatusarjan toimintakauhun ystäville.