Suomi
Gamereactor
artikkelit
Tony Hawk's Pro Skater HD

Tony Hawk - haukan nousu ja tipahtaminen

Vaikka vielä vuonna 2001 sitä olikin vaikea uskoa, koki Tony Hawk huimasta suosiostaan huolimatta niin monen pelisarjan kohtalon: kolmannen napakympin jälkeen kuumimmat suosion päivät olivat muisto vain ja kaikkien ylistämästä pelisarjasta tuli yleinen pilkan kohde. Mitä oikein tapahtui?

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

1970-luvun loppu palautti rullalautailun uudelleen nuorison tietoisuuteen. 1980-luvulla kaupallisia huippuvuosiaan elänyt ääriharrastus myi rullalautojen lisäksi myös vaatteita, musiikkia, elokuvia ja aikakauslehtiä. Omalla tavallaan rullalautailu oli siis myös edistämässä katumuotia sekä oman aikansa modernien viestinten kehitystä ja myyntiä. Rullalautailu näkyi kaikkialla ja meistä kasarin lapsista tuskin montaakaan löytyy, joka ei olisi vähintäänkin painavalla ja viivasuoralla Turbo kakkosella onneaan harrastuksen parissa kokeillut.

Luonnollisesti myös ensimmäisestä isosta romahduksestaan Commodore 64:n ja NESin myötä toipunut videopeliala halusi oman siivunsa kakusta. Vuonna 1987 kolikkopelihallien kautta kotikoneille tiensä löytänyt 720 on yksi muistetuimmista alan uranuurtajista aikaansa nähden realistisella otteellaan, siinä missä etenkin NES-miesten piireissä pienimuotoisiksi legendoiksi nousseet Skate or Die -pelit edustivat rullalautailun kapinallisempaa ja muodinmukaisempaa haaraa. Muitakin yrittäjiä ilmaantui, mutta ne jäivät pelaajien muistoihin lähinnä ulkopelillisistä syistä, kuten ikimuistoisen irvokkaalla kansitaiteella siunattu Metro Cross.

Tony Hawk's Pro Skater HD
Tony Hawk's Pro Skater 2

90-luvun alkupuolella rullalautailuharrastus hiipui huimimmista vuosistaan ja videopeleissäkin lautailu päätyi useimmiten vain pieneksi osaksi muuta peliä. Moni videopelisankari rullalautaili, kuten muuan Bart Simpson, mutta yksinään pelin sisällöksi rullalautailu ei kelvannut enää vuosiin.

Tämä on mainos:

Vuosi 1998 toi kuitenkin muutoksen. EA:n Street Sk8er ilmaantui varsin arvaamatta, mutta kylvi pisteiden keräämiseen ja temppuiluun perustuneella pelimekaniikallaan siemenen, josta versoi vuotta myöhemmin lähes kokonaan uusi genre. Suurelle yleisölle käytännössä tuntematon Neversoft oli ottanut Street Sk8erin huonoista puolista muistiinpanot ylös, korjasi ne ja tarjosi lopputuotetta julkaisijoille. Täkyyn tarttui Activision, jonka suosiollisesta myötävaikutuksesta peliin lisensoitiin 80- ja 90-lukujen menestynein rullalautailuja Tony Hawk. Koska Hawkin rullalautailutyylin katsottiin istuvan yksi yhteen pelin vauhdikkaan aggressiivisen pelattavuuden kanssa, myös lopputuote nimettiin myynnin edistämisen runollisessa hengessä samaisen huippulautailijan mukaan.

Tony Hawk's Pro Skater julkaistiin lopulta elokuussa 1999 myötämielisten arvostelujen tukemana. Vaikka varsinaiseen verbaaliseen ilotulitukseen kriitikot eivät vielä pelin kanssa intoutuneetkaan, oli moni asia tehty oikein. Poissa olivat Street Sk8erin kömpelö pelattavuus ja ohut sisältö. Tilalle tulivat vauhti ja vaaralliset tilanteet, haastavat mutta hauskat tavoitteet sekä pelisarjan tavaramerkiksi muodostunut erinomainen soundtrack. Muitakin yrittäjiä ilmestyi nopeasti tavoittelemaan lautailupelien herruutta, kuten monien lämmöllä muistamat Thrasher: Skate and Destroy ja Grind Session.

Tony Hawk's Pro Skater HDTony Hawk's Pro Skater HD
Tony Hawk's Pro Skater 3 ja 4

Kilpailijoiden hyvästä yrityksestä huolimatta haukka tuli, näki ja voitti. Lopullinen kuolinisku kilpailijoille iskettiin kauppojen hyllylle syyskuussa 2000. Tony Hawk's Pro Skater 2 on se peli, jota kaikki pelasivat. Se on peli, joka määritti hetkeksi kokonaisen pelaavan sukupolven ja upotti säälimättä kaikki kilpailijansa. Ykkösosaan verrattuna uutta olivat tasamaalla tehtävät manual-temput, joilla pistesaldoja saatiin venytettyä taitavissa käsissä hurjiksi. Kakkos-haukka teki kaiken oikein: kenttiä ja temppuja oli lisätty, kenttädesignia viritetty entistäkin paremmaksi ja avattavia salaisuuksia oli hirmuisesti. Viimeisen päälle tiukat kontrollit ja ikimuistoinen ääniraita olivat se viimeinen kirsikka kakun päälle, joka vakuutti myös kriitikot ylistyslauluun.

Tämä on mainos:

Toinen Hawk käynnisti sattumalta myös kokonaan uuden peligenren. Rullalautailun perässä seurasivat ensin BMX-pyöräily, sitten rullaluistelu ja myöhemmin myös surffaus ja lumilautailu. Extreme-pelejä tuli ulos hirmuista vauhtia eri kehittäjiltä, osa parempia ja osa taas kammottavia rahastuksia. Toisen haukan ylittänyttä saatiin silti odottaa vielä pitkään.

Vuosi 2001 oli vielä Tony Hawkin aikaa. Nykyvalossa tarkasteluna on jopa hieman hupaisaa, että Sonyn tuoreen Playstation 2 -konsolin yhtenä suurimpana veturina toimi Tony Hawk's Pro Skater 3. Kolmatta haukkaa kuolattiin ja odotettiin hartaasti ja se ylitti kaikki odotukset moninkertaisesti. Jälleen kerran kaikkea oli lisää ja tuoreen konsolisukupolven tehot oli valjastettu komeasti käyttöön. Pelimekaniikka sai tässä vaiheessa lisäkseen revert-temput, joilla myös rampilla temppuilu oli mahdollista ketjuttaa entistäkin pidempiin ja pisterikkaampiin komboihin. Vielä tämän kerran kriitikotkin pillahtivat ilon kyyneliin ja vuodattivat ne pisteiden muodossa lukijoille. Vaikka vielä vuosituhannen vaihteessa kolmannesta haukasta povattiin sitä isoa klassikkoa, ei se pelillisesti kuitenkaan onnistunut ylittämään kakkosta vaikka mainio peli itsessään olikin.

Tony Hawk's Pro Skater HDTony Hawk's Pro Skater HD
Tony Hawk's Underground ja American Wasteland

Taaskaan ei mennyt kuin vuosi ja haukka liiti jälleen. Tony Hawk's Pro Skater 4 toi merkittävimpänä uudistuksena sarjaan avoimen kenttärakenteen. Kolmen edellisen pelin kahden minuutin tiukasta rajoituksesta luovuttiin ja tilalle tuli vaihtelevilla aikarajoilla varustettuja, omaan tahtiin kentistä poimittavia tehtäviä. Pelimekaanisesti neljäs osa oli tismalleen samanlainen kuin kolmonenkin, minkä vuoksi peli oli alkuinnostuksesta huolimatta pienoinen pettymys. Avoin rakenne ei enää koukuttanut pelaajaa vielä yhteen yritykseen kuten aiemmin ja peli kävi varsinkin loppuaan kohden varsin työlääksi. Muutama uusi tehtävämuoto auttoi samankaltaisuuden tunteeseen jonkin verran, mutta kokonaisuutena neljännestä haukasta alkoi jo näkyä sarjan väsyminen.

Ilmeisesti myös pelaajat alkoivat väsähtää, sillä neljäs Tony Hawk ei ollut enää samanlainen myyntimenestys kuin aiemmat osat. Activision ei kuitenkaan luovuttanut, vaan jälleen vain vuotta myöhemmin Tony Hawkia julkaistiin lisää. Loppuvuodesta 2003 ilmestynyt Tony Hawk's Underground oli olevinaan pelillisesti kokeellinen ja sarjalle uutta suuntaa hakeva, mutta tosiasiassa Underground oli kirkkaalla marginaalilla sarjan väsynein räpellys siihen asti. Avoimen maailman taustalle raapaistiin B-luokan käsikirjoittajien luoma tarina sivukujien rullalautasankarista kohti tähteyttä. Tavoitteita ei tarinan vaatimuksista ollut valittavissa kuin muutama kerrallaan ja eteneminen muuttui äkkiä varsin hidastempoiseksi ja tylsäksi. Sinänsä pelattavuudessa ei vikaa ollut, ympärillä ollut peli vain yskähteli ja pahasti.

Undergroundin aikoihin myös suurin innostus extreme-peleihin oli laimentunut eikä esimerkiksi Dave Mirran BMX-pyöräilyä enää jaksettu jatkaa. Mutta Activision ja Neversoft pysyivät sinnikkäinä, jälleen kerran vain vuoden verran edellisestä. Tarinavetoisesta pääpelistä ei luovuttu. Tony Hawk oli mukana enää vain pelin nimessä, kun veturiksi keksittiin Jackass-televisiosarja ja varsinkin sen kylkeen tullut spinoff-sarja Viva la Bam. Tarinan ohella pelaajille tarjottiin myös vanhoista peleistä tuttu Classic-pelimuoto, perinteisellä kahden minuutin aikarajalla varustettuna. Kiitos Classicin, Underground 2 oli itse asiassa varsin onnistunut peli, siitäkin huolimatta että tarinapeli oli edellistäkin kornimpaa jöötiä, jossa rullalaudan ohella huristeltiin ja grindailtiin esimerkiksi pyörätuolilla.

Tony Hawk's Pro Skater HD
Tony Hawk's Project 8

Ensimmäisen todellisen pohjakosketuksensa sarja sai seuraavassa vuosipäivityksessään. Tony Hawk's American Wasteland jatkoi Underground kakkosesta tutulla idioottihuumorilinjalla, mutta ei onnistunut vakuuttamaan enää edes faneja. Viides peli tismalleen samalla pelimoottorilla ilman suuria uudistuksia oli liikaa, ja sisällön puolesta seitsemäs haukka tuoksahti jo vahvasti rahastukselle. Kentät, tehtävät, tarina ja jopa huumori alittivat kaikki aiemmat standardit, eikä sarjan alkanutta syöksykierrettä enää ollut pysäyttäminen.

Kiitos jatkuvien vuosipäivitysten, pelisarjan suosio oli jo tässä vaiheessa romahtanut katosta läpi, eikä Tony Hawkilla saatu enää myytyä seuraavan sukupolven konsoleita, siitäkin huolimatta että - taas kerran vain vuosi myöhemmin ilmestynyt - Tony Hawk's Project 8 oli sarjan paras peli sitten kolmosen ja varsin pätevä palautus ruotuun. Enemmän nelosen hengessä edennyt kahdeksas haukka oli pitkästä aikaa hyväntuulinen, pelattavuudeltaan tiukka ja reilusti haastava. Tässä vaiheessa vain juuri ketään ei enää kiinnostanut, mistä Activision veti omat johtopäätöksensä. Näistä johtopäätöksistä johtuen Project 8 on sarjan viimeinen hyvä peli, joka kannattaa poimia alekorien pohjalta kokoelmiin.

Vaikka juuri kukaan ei enää Tony Hawkeja ostanutkaan, vuosipäivitystahti jatkui ja tarkalleen ottaen vain kiristyi entisestään. Niin Activision kuin Neversoftkin olivat pelisarjansa kanssa aivan kuutamolla pelattavuuden korvautuessa mitä kummallisemmalla kikkailulla. Tony Hawk's Downhill Jam oli surkealla liikeohjauksella varustettu kökköily, josta ei hupia irronnut vaikka kuinka yritti. Tony Hawk's Proving Groung lisäsi perinteiseen haukkailuun mahdollisuuden lisätä ympäristöihin uusia palikoita pelattavuuden muuten säilyessä ennallaan. Nyt kaikkea oli jo kuitenkin liikaa ja umpisurkean kenttäsuunnittelun lisäksi PG oli työläs, monimutkainen ja ennen kaikkea ajautunut liian kauas sarjan alkuperäisestä nopeasti tartuttavasta arcadesta.

Tony Hawk's Pro Skater HD
Tony Hawk Ride

Proving Groundin kohdalla näytti jo hetken siltä, että Activision ymmärtäisi viimein lopettaa. Ainoastaan Nintendo DS:lle julkaistu liikeohjauskökköily Tony Hawk's Motion myi yhteensä noin kaksi kappaletta, eikä uudesta varsinaisesta vuosipäivityksestä ollut huhuja liikkeellä. Osasyyllinen tähän oli se, että Tony Hawk's Pro Skater 2 oli viimein saatu syrjäytettyä valtaistuimeltaan. EA:n vuonna 2007 julkaisema Skate veti realistisemmalla otteellaan vaatimukset uusiksi, eikä haukan puhelinlinjoja pitkin grindailu ollut enää kuranttia. Lopullinen vallanvaihto nähtiin vuonna 2009, jolloin Skate 2 otti lopullisesti uuden skeittiklassikon valtikan itselleen, haukan keskittyessä muihin juttuihin. Activisionilla nimittäin huomattiin Guitar Heron menestyksen myötä oheislaitepelaamisen olevan se kuumin juttu. Niinpä Tony Hawk heräsi uudelleen henkiin kummallisen rullalautaohjaimen myötä. Sääli vain, että lautaohjain oli aika kökkö kapistus ja sen mukana tullut Tony Hawk's Ride vieläkin kehnompi ilmestys. Vielä vuoden päästä Activision koetti kertaalleen lautaohjailua Tony Hawk's Shredissä, mutta maineen päivistä oli jäljellä enää muisto vain. Niinpä Tony Hawk -brändi haudattiin kaikessa hiljaisuudessa, eikä kokonaan uusista peleistä olekaan sen jälkeen enää kuulunut.

Lyhyen hetken Tony Hawk peleineen oli kuitenkin pelikulttuurin lakipisteessä. Paitsi loistavia pelejä, ensimmäiset Tony Hawkit olivat myös loistavia markkinointiväyliä skatemusiikille, -vaatteille, -kengille ja tietysti niille laudoille. Neversoft iski aikoinaan juuri oikeaan väliin ja onnistui luomaan jotain, joka puhutteli kokonaista pelaavaa sukupolvea. On sääli, että hienot saavutukset uhrattiin kokonaisuudessaan ahneuden alttarille.

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä