
New Xbox Experience, kuten Microsoft käyttöliittymäpäivitystään kutsuu, oli eräs kesän E3-messujen jymypaukuista. Uudessa Xbox-kokemuksessa näytti yhdistyvän kutakuinkin kaikki tämän päivän puheenaiheet aina Wiin iloisuudesta Playstation 3:n useita kertoja lykkäytyneeseen Home-virtuaalimaailmaan. Aivan näin pitkälle ei todellisuus kanna, mutta Gamereactorin perusteellisten ennakkotestien jälkeen on turvallista sanoa, että eteenpäin on menty.
Päivityksen jälkeen törmää ensimmäiseksi oman avatar-hahmon luontiin. Avatarit ovat uusi konsepti Xbox 360:lla, mutta Wiillä vastaavaa ideaa on käytetty pitkään Mii-hahmojen muodossa. Avatareista voi muotoilla ja stailata itsensä kolmiulotteisen kaksoisolennon, minkä varmasti odotetaan houkuttelevan entistä enemmän hamekansaa konsolin ääreen. Täydellistä peilikuvaa hahmostaan ei saa, mutta piirrosmaisesta olemuksestaan huolimatta avatarit ovat silti selkeästi realistisempia kuin Miit. Ehkä hieman enemmän valinnanvaraa kasvonpiirteisiin olisi toivonut, mutta tärkeimmät yksityiskohdat nenän koosta silmien väriin ovat muokattavissa. Vaatekaapista löytyy kourallinen enemmän tai vähemmän trendikkäitä vaatekappaleita, joita voi yhdistellä tallennettaviksi asukokonaisuuksiksi. Lisää kledjuja on tulossa, jos ja kun avatareille aukeaa oma vaatekauppa joskus ensi vuoden puolella.
Avatarit ovat tärkeä osa Xbox 360:n uutta ilmettä, mutta eivät suinkaan ainoa. Päävalikko on kokenut todella suuren visuaalisen muutoksen. Kun aiemmin valikko perustui sivuttain selattaviin välilehtiin, nyt puhutaan pystysuunnassa vaihdettavista kanavista. Joka kanavalla on kortteja, joita voi näppärästi plärätä sivusuunnassa. Kortit kelluvat isolla hopeisella Xbox-pallolla eikä niitä ole puristettu ahtaisiin raameihin. Systeemin hyvä puoli on se, että valikko on ilmavan näköinen ja toimii entistä nopeammin. Lisäksi osa kanavista voi olla täysin nettipohjaisia, joten Microsoft pystyy täydentämään valikkoa uusilla ominaisuuksilla ilman hankalia ohjelmistopäivityksiä. Yllättävänä takaiskuna valikkoa ei ole käännetty pohjoismaisille kielille, mutta kovin mutkikasta englantia vastaan ei tule.
Kanavanipun keskeisin siipale on My Xbox, josta löytyy käytännössä kaikki omalla konsolilla oleva sisältö. Kanavan korteista on helppo bongata vanhasta käyttöliittymästä tuttuja paikkoja kuten peli- ja multimediakirjastot. Lisäksi kanavalta pääsee käsiksi konsolin asetuksiin. Ennakkoversiossa My Xbox ei kuitenkaan ollut oletuskanava, vaan konsolin käynnistäessä eteen tupsahti aina Spotlight, joka toimii eräänlaisena lööppinä. Kanava koostuu kokonaan peliuutuuksia, ladattavia lisäosia ja erilaisia videoita mainostavista korteista. Mainosten tuputtaminen käynnistyksen yhteydessä on jossain määrin ärsyttävää, koska oletuskanavaa ei voi itse muuttaa. Varsinkin Xbox Liven tilaaja-asiakkaat saattavat älähtää, jos asiaa ei korjata käyttöliittymäpäivityksen julkaisuun mennessä. Ainoa tapa välttää Spotlight oli pitää nettipiuha irti konsolista.
My Xboxin ohella toinen tarpeellinen kanava on Friends. Nimensä mukaisesti se esittää kaverilistan, mutta ei kaksiulotteisessa listamuodossaan. Kaverit seisovat rivissä omine avatareineen ja käyttäjä näkee hahmojen eteen tulevista pelikoteloista, mitä tutut karvanaamat pelaavat. Kaverilistaan liittyy myös uusi näppärä hyötytoiminto, Xbox Live Party, johon mahtuu enimmillään kahdeksan osanottajaa keskustelemaan ja neljä pelaamaan. Samassa Partyssa olevat pelaajat voivat liikkua ryhmänä nettipelistä toiseen, minkä ansiosta kimpassa pelaaminen helpottuu. Tähän asti Party-toiminto on ollut mukana vain muutamissa huippupeleissä.
Iso osa konsolien nettipalveluja on tietysti ladattava sisältö, jonka löytämistä uusi käyttöliittymä pyrkii helpottamaan. Spotlight-kanava on tästä eräs esimerkki, mutta uutta on myös varsinaisen nettikaupan puolella. Kauppa on jaettu kahteen eri kanavaan, joista toisesta voi ladata pelejä ja lisäosia ja toisesta esimerkiksi musiikkivideoita. Molemmat kauppakanavat markkinoivat sisältöä entistä näkyvämmin. Jo päänäkymä nostaa esiin joukon tuoreita poimintoja, ja kätevältä suosikkilistalta käyttäjä voi vakoilla, mitä muut lataavat. Tylsän tekstilistan sijaan pelit esitetään graafisina mainoksina tai pelikoteloina. Uudessa käyttöliittymässä on lisäksi panostettu sisällön hakuun, jotta esimerkiksi Forza Motorsport 2:n tai Halo 3:n lisäosat löytyisivät valtavan sisältömäärän keskeltä. Vaikka kaupasta ei edelleenkään voi hakea kirjoittamalla pelin koko nimeä, uusi aakkosellinen haku tukee mainiosti vanhaa lajityyppipohjaista hakua.
Loistavana uutuutena joka pelillä on nyt selkeät kotisivut, joilta löytyy paitsi peliin liittyvä ladattava sisältö, myös yleistietoa. Sivuilta voi esimerkiksi lukea pelin mainostekstin, tarkistaa sallitut pelaajamäärät ja katsoa koko ruudun kokoisia kuvia. Uudistuksen ansiosta uutta pelattavaa voi etsiä suoraan konsolilta siirtymättä tietokoneelle. Vielä kun Microsoft antaisi käyttäjien kommentoida ja arvioida pelejä, palvelu ei tuntuisi niin yksisuuntaiselta.
Monista parannuksista huolimatta uuden käyttöliittymän käytettävyys ei ole aina paras mahdollinen. Musiikki- ja videosoitin ovat edelleen puolivillaisia virityksiä, eivätkä puolusta Xbox 360:n paikkaa viihdekeskuksena. Lisäksi valikoiden syövereissä voi varsinkin ensikertalaiselta mennä sormi suuhun. Ongelma on sama kuin ennenkin: alavalikoiden tolkuton määrä. Esimerkiksi Xbox Live Arcade -pelejä pelatakseen tai videoita katsoakseen on kuljettava monen väliportaan kautta. Täysin eksyksiin ei sentään koskaan joudu, sillä Guide-pikavalikosta voi hypätä periaatteessa mihin tahansa päävalikon osaan parilla napin painalluksella.
Uusittu Guide avautuu Xbox 360:n logopainiketta painamalla ruudun keskelle. Koska sitä ei enää ole ahdistettu ruudun vasempaan reunaan, sen toimintaa on pystytty monipuolistamaan. Valikosta pääsee muun muassa katselemaan tekstipohjaista kaverilistaa, lähettelemään viestejä, käyttämään musiikkisoitinta ja hyppäämään nettikauppaan. Guiden rakenne muistuttaa vanhasta välilehtipohjaisesta käyttöliittymästä, mutta ei pahassa mielessä. Kokonaisuudessaan valikko vaikuttaa selvästi aiempaa monikäyttöisemmältä ja fiksummalta, mitä nyt pelien päällä se tuppaa edelleen toimimaan hieman hitaasti.
Jos tähän asti mikään uudessa Xbox-kokemuksessa ei ole saanut syttymään, mahdollisuus pelien asennukseen sulattanee kovimmankin räiskintäsankarin sydämen. Toiminto kopioi pelit kokonaisuudessaan DVD:ltä kiintolevylle, joten levyä ei tarvitse pyörittää DVD-asemassa. Pieni mutta huomattava uudistus takaa monen mielenrauhan, sillä se tarjoaa viimeinkin tehokkaan ratkaisun DVD-aseman meluongelmaan. Toki kopiointi edellyttää runsaasti kiintolevytilaa, mieluiten 120 gigatavun levyä. Silti pelaaminen muuttuu kertaheitolla nautinnollisemmaksi, kun peliäänten ei tarvitse kilpailla konsolista lähtevän suhinan kanssa.
Bonuksena pelit toimivat kiintolevyltä rahtusen nopeammin kuin DVD:ltä. Esimerkiksi massiivisessa Grand Theft Auto IV:ssä latausajat lyhenivät useilla sekunneilla. Pelin asennus vei 10 minuuttia ja 6,8 gigatavua tilaa. Ei paha hinta asennuksen tuomista edusta. Pelilevystä ei silti parane luopua, sillä kopiosuojaussyistä sen on oltava levyasemassa. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että useita levyjä pitkät pelit kuten Lost Odyssey vaativat edelleen levyn vaihtamista kesken pelin.
Suomalaisten kannalta New Xbox Experiencen merkittävyyttä nakertavat muutamat meiltä puuttuvat ominaisuudet. Näihin lukeutuu esimerkiksi Events-kanava, jolla mainostetaan Xbox Liven päivän tapahtumia ja pyritään varmistamaan, että hieman harvinaisemmissakin peleissä riittää pelaajia tiettynä iltana. Nettikaupasta puolestaan puuttuu yhä edelleen videovuokraamo, josta voisi ostaa elokuvia. Edes ladattavien videoiden esikatselu ei onnistu, vaikka toiminto on ollut amerikkalaisten käytössä jo pitkään. Hieman yllättäen nettikaupasta puuttuu myös Community Games -palvelu, jossa julkaistaan pelaajien kotikutoisia pelejä. Ensimmäisten Yhdysvalloissa ilmestyneiden pelien perusteella laatu on kohdallaan ja kilpailee jopa kalliimpien Xbox Live Arcade -pelien kanssa. Toivoa sopii, että ainakin Community Games tulisi Suomeen mahdollisimman pian.
Lopuksi se pakollinen Playstation 3 -vertailu: Jos odottaa NXE:stä yhtä minimalistista ja näppärää kuin Playstation 3:n XMB:stä, pettyy varmasti. Xbox 360:n uusi ilme ei niinkään suoraviivaista konsolin käyttöä, vaan luo aiempaa viihtyisämmän ympäristön pelaamiselle ja kavereiden kanssa langoilla roikkumiselle. Joskus on hämmentävää havahtua juuttuneensa avatarin vaatekaapille tai uppoutuneensa nettikaupan syövereihin. Vanhassa käyttöliittymässä ei koskaan viihtynyt näin hyvin. On jännittävää seurata, mihin NXE tulevaisuudessa yltää. Jatkokehitystä tehdään varmasti ja saattaapa olla, että myös muilla konsoleilla nähdään yhtä käänteentekeviä päivityksiä. Enää ei tarvita uutta konsolia uuden käyttökokemuksen luomiseksi.
Tsekkaa myös NXE:n videoesittely GRTV:stä!