Tuleva vuosi näyttäisi jälleen tarjoavan pitkän liudan uudelleen masteroituja pelejä, mutta myös hyvän määrän mielenkiintoisia uusia pelejä. Tässä oma listani siitä, mitä itse ensi vuodelta odottelen.
Tietenkin. En rehellisesti sanottuna ole koskaan ollut mitenkään suuren suuri GTA-pelien fani, mutta pelisarjan vaikutus koko pelialaan ja pelaavaan kulttuuriin on ollut jotain uskomatonta. Tälläkin hetkellä lukuisat julkaisijat jännittävät uuden GTA:n julkaisupäivää ja toivovat, etteivät omat julkaisut osuisi samoille päiville, tai jopa viikoille. GTA VI on monella tavoin vuoden kiinnostavin julkaisu ja ehkäpä itse pelikin on mainio.
4. Mouse: P.I. for Hire
Vinkeällä piirrosgrafiikalla toteutettuja pelejä ei koskaan ole liikaa. Kun ensimmäistä kertaa pelistä julkaistiin videokuvaa viime elokuussa, ainakin itse laitoin tämän erikoisen Cuphead-tyylistä estetiikkaa FPS-ammuskeluun sekoittelevan teoksen mieleen. Pelin kehittäjien mukaan sinänsä humoristinen piirrostyyli on muutakin kuin vain tyylivalinta ja peliin luvataan film noir -elokuvia mukaileva rosoinen tarina matkaan. Kuulostaa niin hyvältä, että pakkohan tämä on kokea, kunhan joskus ensi vuonna ilmestyy!
3. Xenoblade Chronicles X: Definitive Edition (Switch)
X-kronikka oli Wii U:lla erinomainen peli ja onkin edelleen oma suosikkini Xenoblade-sarjasta. Isojen mechojen kanssa lentäminen, tutkiminen ja taistelu toimii pelissä erinomaisen hyvin ja koukuttavasti, enkä usko hetkeäkään, että tuore versio pelistä huonontaisi kokemusta lainkaan. Tämän olen jo pitkään halunnut pelata uudestaan ja maaliskuussa siihen viimein avautuu mahdollisuus.
2. Avowed
Totta kai Obsidianin uusin pitää listalle ottaa, vaikka peli julkaistaankin vain viikko seitsemännen Civilizationin jälkeen. Pillars of Eternityn kanssa samaan universumiin sijoittuva avoimen maailman roolipeli vaikuttaisi oikein mielenkiintoiselta tuttavuudelta, ja jos vain Obsidianin käsikirjoitustaito on Avowedin kohdalla ennallaan, tämä tulee napsittua välittömästi pelilistalle ilmestymispäivänään.
Civit ovat olleet itselleni aivan ensimmäisestä osasta asti parasta mahdollista mukavuuspelattavaa. Sivilisaatioihin on voinut aina tarttua uudestaan ja uudestaan, eikä peliä voi koskaan jättää kesken, ennen kuin oma kansa on joko kaatunut tai voittanut. Seitsemäs Civilization tuo jälleen tullessaan nipun uudistuksia, mutta kunhan lopputulos on yhtä rentouttavaa, mutta strategista pelattavaa kuin edeltäjänsä, seiska-Civin parissa tulee varmasti vietettyä jälleen satoja pelitunteja.