World of Warcraft ja Azerothin apokalypsi

Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä.
Matt: 24:7

World of Warcraft: Cataclysmia on vaikea alkaa purkaa. Pähkinänkuoressa se pistää kaiken enemmän tai vähemmän uusiksi. Mukana on kaksi uutta rotua, Horden goblinit sekä Alliancen Worgen ihmissudet, mutta nehän tietävät kaikki. Koska hukkien fanitaiteelle ja -fiktiolle vetää määrässä vertoja ainoastaan Twilight-fanien ranteenviiltelyrunous, ja koska kaikki haluavat olla nykyään ihmissusia - ja - koska yksikään itseään kunnioittava ei ikimaailmassa pelaisi Alliancea (Lok' thar, blood and thunder ja noin poispäin), tämä artikkeli keskittyy Hordeen liittyneiden goblinien aloituskaupunkiin, Bilgewaterin kartelliin.

Höyryvekottimia ja jalokivikauppa
Vihreät pikkumiehet asuvat trooppisella saarella, joka ei muistuta pikkumiesten spagettisopranos-puhetyylistä huolimatta New Yorkia vaan steampunk-Kaliforniaa. Bilgewaterin ylikansoitetuilla kaduilla pelaaja on jo ykkösleveliin mennessä luovinut tiensä korkealle. Kauppakartellin prinssin paikkaa havitellessa hahmo joutuu perimään velkoja, motivoimaan peikko-orjia sähköllä ja hankkimaan itselleen vielä päheät blingit päälle. Durotarin simputuksen jälkeen on mukavaa vaihtelua kuunnella vendoreiden nuoleskelua näiden ollessa varmoja siitä, että pelaaja pääsee vielä pitkälle ja muistaa heidät lihavilla päivillään.

Deathwing
Mutta kuinka ollakaan, uusi pahis tulee kuin tyhjästä ja pistää pakan päälaelleen. Maan uumenista nousee Deathwing, muinainen (ja päästään seonnut) lohikäärme, joka päättää käyttää Warcraftin maailmaa leikkikenttänään. Pian pahamaineinen Cataclysm-ilmiö yhtäkkiä mullistaa vihermenninkäisten rauhaisaa dystopiaa. Tulta ja tulikiveä alkaa pulputa maan uumenista kuin Ilmestyskirjassa konsanaan. Ja tämä ei ole spoileri. Maailmanlopun pyörät alkavat nytkähdellä goblineille jo vartin sisällä - se miltei lukee pelin pakkausselosteessa.

Laava on kuitenkin on vasta alkua: Cataclysmin myötä pärähtää käyntiin lisäosan varsinainen innovatio, ympäristön "phasing", joka muuttaa ympäristöä pelaajan avaaman tarinavaiheen mukaan.

Uusi suunta
Blizzard lupaa muuttavansa lähes kaikkea. Azerothin tantereet tulevat paikoin tulvimaan, repeytymään laavavirraksi, peittymään lohikäärmeenmuniin sekä sademetsiin. Kaupungit muutetaan lentoliikenteelle ystävälliseksi, kuten koko muukin Warcraftin maailma. Kyvyt kokevat jonkin sortin siivousta, ja pelaajalle aukeaa myös uusi mahdollinen arkeologin ammatti. Tasokattokin kasvaa viidellä.

Edellisessä Wrath of the Lich kingissä kokeiltu ympäristön vaiheistaminen lienee paitsi tapa tehdä maailman massiivisinta verkkoroolipeliä pelaajalle henkilökohtaisemmaksi, myös hyvä tapa ottaa kartan autiompia osia uudestaan käyttöön. Blizzard haluaa pelaajan tuntevan itsensä vieraaseen kotiin palaavaksi sotaveteraaniksi.

Ainoa kehnompi juttu saattaa olla edellisen pahiksen, Lich Kingin, jääminen Illidanin tapaan kuriositeetiksi, joihin pelaajan ei kannata jäädä nyhväämään kuin korkeintaan fiilistelyn vuoksi. Vanhan ympäristön uudelleenkäyttö on kuitenkin hyvä suunta pelille, joka pyrkii koko ajan päivittämään itseään.

Jos ei siitä ole muuta riemua, voivat vanhat konkarit ainakin päteä, että tässä meni muuten joskus puro. Tämä antaa lisää polttoainetta pelinsisäiselle nostalgialle, jossa "kymmenen vuotta sitten" -luvulla aloittaneet WoW-vanhukset valittavat, kuinka paljon vaikeampaa pelaaminen ennen oli ja kuinka paljon paremmin asiat silloin olivat.
Ja kuinka täällä ei silloin voinut lentääkään.