Lauantaisen toukokuun alkuiltana koettiin maltillisesti kuhinaa Tampere-talossa eli juurikin samassa paikassa, jossa pidettiin surullisen kuuluisat Linnan juhlat vuonna 2013. Pelimusiikkia konsertoiva Game Music Collective oli saapunut punaisen Suomen pääkaupunkiin näyttämään, miten Halo, Skyrim ja Final Fantasy kajahtavat. Gamereactor on uutisoinut orkesterista aiemmin täällä ja täällä.
Yleisössä oli paljonkin t-paita- ja sandaalikansaa, mutta osa oli päättänyt kunnioittaa tilaisuutta pukeutumalla ainakin melkein parhaimpiinsa. Orkesteri itse oli valinnut esiintymisasukseen kokomustan. Ensimmäisenä puutteena havaitsin muilla keikoilla niin kovin keskeisesti mukana olleen taustalla näkyvän visuaalisen show'n, jota ei Tampere-talossa ollut lainkaan. Tätä puutetta paikattiin maltillisella valojen käytöllä, joka oli tietenkin tyhjää parempi. Taustavideoiden puuttuminen jätti silti sen vaikutelman, ettei Tampereen esitys ollut se sataprosenttisen paras, mihin Game Music Collectivella on potentiaalia.
Illan tähtenä oli sen alusta loppuun kapellimestari Eero Lehtimäki, joka hoiti illan juontotehtävät mallikkaasti. Samalla konsertti pysyi alusta loppuun selkeänä ja hyvin johdettuna. Ajoittain lavalle kutsuttiin myös mieskuoro Euga äännähtelemään muun muassa Halossa, Skyrimissa ja Kingdom Heartsissa. Koko ohjelmisto käytiin läpi rautaisella ammattitaidolla ilman sen kummempia ongelmia.
Illan kulku kokonaisuutena oli erikoinen hybridi perinteistä rockkonserttia ja toisaalta klassisen musiikin esitystä. Tilaisuus alkoi akateemisen vartin puitteissa ajallaan, ja väliaika kesti ehkä 20 minuuttia. Populaarikulttuurin puolelta oli sitten haettu soitettavien kappaleiden lisäksi muutama maneeri ennen kaikkea konsertin loppuun, nimittäin ylimääräisen biisin soittaminen eli encore. Lopuksi yleisö nousi seisomaan aplodeja antaen, mutta rockkonserttiin niin keskeisesti kuuluvaa viheltämistä tai "soittakaa Paranoid!" -huutoja ei kuulunut.
Itselleni jäivät kirkkaimpina mieleen ennen kaikkea Halo ja Skyrim. Harmillisesti Halosta puuttui munaa, joka ehkä johtui säröisen sähkökitaran puuttumisesta. Sovitus sinänsä oli hyvä, mutta korvani jäivät kaipaamaan hieman lisää särmää. Skyrim on koko ohjelmiston kohokohta, ja orkesteri tietänee sen itsekin. Suurimman pettymykseni koin siinä, etten muista kuulleeni Marioa, Zeldaa tai Tetristä lainkaan.
Kokonaisuutena keikka oli silti elämys, jollaisia ei koskaan ole liikaa. Game Music Collective on vasta nyt aloittelemassa keikkailuaan toden teolla. Jos siis tilaisuus tarjoutuu, kannattaa Suomen ja maailmankin mittakaavassa epätavallista esitystä mennä katsomaan, vaikka vähän kauempaakin.
