HBO Maxin Peacemaker jatkaa siitä, mihin elokuussa elokuvateattereihin saatu The Suicide Squad: Suicide Mission lopetti. Henkisesti tavalla ja toisella vammautunut supersankari Christopher "Peacemaker" Smith (John Cena) joutuu tahtomattaan uutta tehtävää suorittamaan. Tällä kertaa tukena on joukko toinen toistaan kummallisempia toimijoita, ja kaiken taustalla on hämärä ja salainen hallituksen organisaatio. Lähtökohta on siis juuri niin hämärä kuin odottaa sopii.
Sarja etenee kaikkiaan kahdeksan noin 40 minuuttia kestävän jakson voimin, ja viihdearvot ovat totisesti kunnossa. Puhetta riittää miltei koko ajan konekivääritulituksen lailla, ja suuri osa dialogista on joko keskenkasvuista tai alatyylistä. Onneksi jokainen henkilöhahmo on omalla tavallaan hullu tai ainakin säälittävä. Lopputuloksena saadaan sarja, joka paukuttaa menemään sata lasissa alusta loppuun saakka. Muutamia suvantojaksoja on, mutta nekin ovat hyvin lyhyitä. On siis syytä keskittyä ruudun seuraamiseen, sillä koko ajan tapahtuu jotain uutta.
Tarinalla ei loppujen lopuksi ole mitään erityisen syvällistä kerrottavaa, ja aika ajoin katsojaa täytyy erikseen muistuttaa siitä, että nyt liikutaan DC Comicsin maailmassa. Viihdyttävän ja onnistuneen kokonaisuudesta tekee taitavasti kerrotun tarinan ohella erilaiset henkilöhahmot. Sarjaa tuskin viitsisi edes katsoa, ellei alusta saakka haluaisi tietää, mitä henkilöhahmoille seuraavaksi tapahtuu. Aiemmin ennen kaikkea vapaapainijana kunnostautunut John Cena osoittaa olevansa myös erittäin pätevä näyttelijä, ja merkkien perusteella hänen uransa onkin kovasti nousussa Hollywoodissa. Perinteisiä vahvoja naishahmoja on mukana useita, joista mieleen jää parhaiten tuliaseita sujuvasti käyttelevä Emilia Harcourt (Jennifer Holland). Sitä traumaattisen lapsuuden Peacemakerille aiheuttanutta isää esittää niin ikään onnistuneesti Terminator 2 -elokuvan T100 eli Robert Patrick.
Peacemaker on jonkinlainen sekoitus 1980-luvun pukeutumista, musiikkia ja sisustusta, mutta samaan aikaan tarina sijoittuu selvästi nykyaikaan kaikkine älylaitteineen ja sosiaalisine medioineen. Erityisen hienoa suomalaisen näkökulmasta on, että Hanoi Rocks saa tiimin hehkutuksissa suuren roolin ("koskaan ei ole väärä hetki rokata."). Olen niin ikään haistavinani jonkinlaista parodiaa amerikkalaisesta yhteiskunnasta, joten näkemäänsä voi pohtia myös maltillisena yhteiskuntakritiikkinä.
Peacemaker on dialogiin ja henkilöhahmoihinsa luottavaa tykitystä, jolla ei välttämättä ole sen syvällisempää sanottavaa sitten kuitenkaan. Mutta eipä sillä niin ole väliäkään, sillä katsoja viihtyy hyvin kauden alusta loppuun. Toisen kauden työstäminen on sekin jo aloitettu.