Kirjoitin noin vuosi sitten elokuva-arvion Idris Elban ja Matthew McConaugheyn tähdittämästä rainasta Musta torni, joka perustui kauhukirjailijana tunnetun Stephen Kingin moniosaiseen kirjasarjaan. En ymmärtänyt elokuvan tarinasta juuri mitään, mutta ihastuin sen mielenkiintoisiin henkilöhahmoihin. Siksi päätin paneutua lähdeaineistona toimineeseen kirjasarjaan, ja nyt vuotta myöhemmin on tullut aika arvioida myös kirjasarja Musta torni.
Teoksia on Musta torni -sarjaan julkaistu tähän mennessä peräti kahdeksan, joista Tuulen avain on itsenäinen "4,5" osa. Sivuja on yhteensä 4757, joten ihan heti ei luettava lopu. Kirjat on julkaistu aikajaksolla 1982-2004, ja se viimeinen 4,5-osa sitten vuonna 2012. Kirjailija itse ilmoittaa pitäneensä tarinaa eri tavoin mukanaan aina vuodesta 1970 saakka. Poikkeukselliseen pitkään tarinaan on siis käytetty poikkeuksellisen paljon aikaa, ja se näkyy monellakin tavalla. Selkeimmin tämän huomaa siinä, miten King itse kehittyy kirjoittajana ajan kuluessa. Ensimmäisen Revolverimies-kirjan teksti on aivan toisella tasolla verrattuna viimeiseen opukseen. Kaiken kaikkiaan King löytää sen oman tyylinsä jo toisessa osassa Kolme korttia pakasta, mutta tyyli vakiintuu varsinaisesti vasta kolmannessa osassa Joutomaa. Tämä kannattaa pitää mielessä, jos alkupään teokset tuntuvat tylsiltä lukea.
Stephen King ei missään tapauksessa ole se vaikeaselkoisin tai kaunopuheisin kirjailija. Tämä on itse asiassa hyvä juttu, sillä se helpottaa pitkän tarinan seuraamista. En tokikaan aio tehdä selkoa koko juonesta, mutta kerron sen pääpiirteet. Mustan tornin maailmassa maailmankaikkeus koostuu lukemattomista rinnakkaismaailmoista, jotka ovat toisiinsa verrattuna joillakin tavoilla samanlaisia, ja joillakin tavoilla erilaisia. Tätä koko maailmaa pitää kasassa joukko "säteitä", joiden kärrynpyörämäisessä keskuskohdassa sijaitsee Musta torni. Nämä maailmaa kasassa pitävät säteet ovat nyt yksi toisensa jälkeen katkeilleet, ja itse Musta torni uhkaa kaatua. Moinen tietäisi kirjaimellisesti maailmanloppua. Vanhan ennustuksen mukaan revolverimies pystyy kääntämään tapahtumien kulun, jos hän löytää tien Mustalle tornille.
Tässä tilanteessa tavataan tarinan päähenkilö Roland Deschain. Hän on revolverimiesten ammattikunnan viimeinen hengissä oleva edustaja. Stephen King itse on sanonut käyttäneensä esikuvana Clint Eastwoodia westernistä Kourallinen dollareita. Itse lisäisin joukkoon vielä ripauksen samuraiperinnettä, koska se minulle vahvasti tulee mieleen revolverimiesten koulutuksesta ja historiasta. Muut keskushahmot ovatkin selvästi helpommin kuvailtavissa. Eddie Dean on entinen heroinisti New Yorkista vuodelta 1987. Odetta Susannah Holmes on mustaihoinen jalaton invalidi New Yorkista vuodelta 1964. Jake Chambers on noin 11-vuotias vaalea poika New Yorkista vuodelta 1977. Oi on erittäin keskeiseen osaan ajan kanssa nouseva Jaken lemmikkimäyriäinen, joka ei ole aivan koiran näköinen, mutta melkein. Ja viimeisenä on tietysti se mustiin puettu mies, joka kulkee tarinassa monellakin nimellä. Näistä tavallisimmat ovat Walter Padick tai Marten Broadcloack.
Kuten valtaisasta sivumäärästäkin pystyy arvaamaan, kaikkeen käytetään runsaasti aikaa. Kiirettä ei pidetä koskaan, joka omalta osaltaan helpottaa varsin mielikuvituksellisessa tarinassa mukana pysymistä. Huono puoli tästä on se, että joskus King jää suorastaan jankkaamaan joitakin asioita, mikä saattaa alkaa ajoittain ärsyttämään. Toinen keskeinen piirre halki koko teossarjan on omanlaisensa usko kohtaloon, jota King nimittää sanalla "ka". Toisin sanoen, jos jonkin on määrä tapahtua, se myös tapahtuu. Lisäksi "ka" on pyörä, eli kirjoissa on esillä omanlaisensa syklinen maailmankuva.
Mukana on muutama asia, joiden säännönmukaista painottamista en missään vaiheessa ymmärtänyt. Erittäin usein King pysähtyy kuvailemaan, miltä jokin asia, ihminen tai olio haisee. Toisekseen mukana on varsin runsaasti tarkkoja kuvauksia erilaisista lääkkeiden, huumeiden, alkoholin tai muiden näkyjen aiheuttamista hallusinaatioista. Tällainen tuo jo mieleen sen, mahtaako kirjailija puhua omista kokemuksistaan erilaisten nautintoaineiden parissa. Se kolmas kummallisuus liittyy hallusinaatioita aiheuttavien mielisairauksien kuvaamiseen. Tällaisista ongelmista kärsii ennen kaikkea aiemmin mainittu jalaton invalidi Susannah Holmes. Näille jaksoille uhrataan varmasti sadoittain sivuja tarinan edetessä.
Musta torni on selvästi ollut kirjailijalle itselleen erittäin tärkeä. Tarinassa on nimittäin mukana runsaasti viittauksia ja henkilöhahmoja Kingin aiempiin teoksiin, ja tätä puidaankin tarinan loppupuolella varsin pitkään. Toisin sanoen King näyttää ajattelevan Mustaa tornia oman tarinankertojauransa kattokertomuksena, joka on keikkunut taustalla alusta saakka vain odottaen, koska kirjailija suvaitsee kirjoittaa tarinan muistiin. Tätä alleviivaa ennen kaikkea se, että Stephen King kirjoittaa itsensä mukaan tarinaan yhdeksi sen merkityksellisistä henkilöhahmoista.
On tunnustettava, että koko Musta torni -sarjan läpi kahlaaminen on jonkinlainen urheilusuoritus. Luvassa on paljon hienoja hetkiä mitä mielenkiintoisimpien henkilöhahmojen kanssa, mutta toisaalta mukana on runsaasti myös sellaista, jonka läpikäyminen ei olisi niin kauheasti kiinnostanut. Pelkään pahoin, ettei Musta torni laajuutensa ja monipuolisuutensa vuoksi tule koskaan kohoamaan niin merkittävään asemaan tieteiskirjallisuuden joukossa kuin se ansaitsisi. Jos lukija uskaltaa ottaa haasteen vastaan, ja pysyttelee mukana loppuun saakka, on hän samalla kokenut jotain unohtumatonta.
Lisätietoa voi katsoa Musta torni -sarjan viralliselta verkkosivulta täällä.
"I do not aim with my hand; he who aims with his hand has forgotten the face of his father.
I aim with my eye.
I do not shoot with my hand; he who shoots with his hand has forgotten the face of his father.
I shoot with my mind.
I do not kill with my gun; he who kills with his gun has forgotten the face of his father.
I kill with my heart."
1982, King, Stephen, Revolverimies, s. 244, Tammi 2005
1987, King, Stephen, Kolme korttia pakasta, s. 468, Tammi 2005
1991, King, Stephen, Joutomaa, s. 601, Tammi 2003
1997, King, Stephen, Velho, s. 891, Tammi 2003
2012, King, Stephen, Tuulen avain, s. 320, Tammi 2013
2003, King, Stephen, Callan sudet, s. 823, Tammi 2005
2004, King, Stephen, Susannan laulu, s. 473, Tammi 2006
2004, King, Stephen, Musta torni, s. 937, Tammi 2006