Vuoden pelit 2009, osa 2

VUODEN PETTYMYS

Sija 1: Bionic Commando
Grinin lippulaivasta tulikin mahalasku
Ruotsalaisen pelitalo GRINin versiota Capcomin vanhasta toimintaklassikosta odotettiin innosta väristen. Kun paketista paljastuikin kullan sijasta silkkaa silkkoa, pettymys oli melkoinen. Outoja suunnitteluratkaisuja, suoraviivaista etenemistä vapaamuotoisen samoamisen sijaan, toistuvia kuolemia tyhjästä ilmestyviin säteilyseinämiin ja kömpelö lukittautumissysteemi saivat raavaat miehet itkemään avoimesti. Pettymys sai karvaan terän, kun GRIN joutui sulkemaan ovensa. Ruotsin ylpeyden hymy oli hyytynyt lopullisesti.

Sija 2: Eat Lead: The Return of Matt Hazard
Käsikirjoitus olisi ansainnut tasoisensa pelisuunnittelun
Eat Leadin konsepti oli mitä lupaavin. Joku haluaa eilispäivän toimintasankari Matt Hazardin hengiltä, ja yrittäessään selvittää miksi ja kuka hänet haluaa viivata, Hazard veistelee vitsejä pelimaailman ja toimintaelokuvien pahimmista kliseistä ja tunnetuimmista hahmoista. Osuva huumori oli viehättävällä tavalla ilkeää, mutta se ei mitenkään kyennyt kannattelemaan pelisuunnittelun kömpelyyttä, jossa tylsiä ja rumia kenttiä konkatessa kuoltiin joko tylsyyteen tai yllättäviin, laakista tappaviin pääosumiin.

Sija 3: Wolfenstein
Räiskintäpelien isä jäi valille arvoistaan uusintaa
Vuonna 2001 julkaistu Return to Castle Wolfenstein oli yllätyshitti. Sen pohjalta olikin syytä toivoa, ettei Raven Softwaren natsienammuskelu tahraisi edeltäjänsä nimeä. No, niinhän se tietysti teki. Natsiokkultiikalla ja maagisilla voimilla kikkaileva Wolfenstein osoittautui vanhentunutta grafiikkaa ja sisällötöntä räiskintää sisältäväksi, täysin tyhjänpäiväiseksi toimintapätkäksi. Pelistä on vaikea löytää mitään, mikä jäisi viikkoa pidemmäksi ajaksi mieleen. Pelin lyhyt kesto lienee tässä suhteessa vain siunaus.

VUODEN HUONOIN

Sija 1: G.I. Joe: The Rise of Cobra
Joskus toivoisi terroristien voittavan
G.I. Joen uutta tulemista odotettiin enemmän pelokkaana kuin toiveikkaana. Mikään ei kuitenkaan valmistanut The Rise of Cobran kaltaiseen kalkkunaan. Tämä äärimmäisen tylsämielinen ja surkea peli on niin kamala kasa sontaa, että meillä kesti viikkoja virvoittaa pelin arvostellut Jukka takaisin elävien kirjoihin.

Sija 2: Damnation
Miten niin se ei ole ilmaismodi?
Damnation ei jää kauaksi G.I. Joen annista. Ilmaisena modifikaationa alkunsa saanut steampunkhenkinen länkkäriräiskintä sisälsi käsittämättömiä suunnitteluratkaisuja, amatöörimäisen tarinan ja aivan halvaannuttavan huonoa ääninäyttelyä. Peli on sangen loistava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun ei vaan osata.

Sija 3: Ju-on: The Grudge
Vain huonous pelottaa
Tero koki kauhun hetkiä joutuessaan tutustumaan hirvittävään The Grudgeen. Kuka olisikaan arvannut, että lukuisat bugit, ideaköyhä sisältö, hajanainen tarina, järkyttävän huono grafiikka ja jatkuva fikkarilla lyysääminen ei tuottaisikaan hyvää peliä, saati sitten loisi minkäänasteista häivähdystä piinaavasta kauhusta?

VUODEN VERKKOPELI

Sija 1: Call of Duty: Modern Warfare 2
Moderni sota tarjoaa erään parhaista verkkopeleistä koskaan
Modern Warfare 2 on kuin mannaa taivaasta verkkomittelöihin mieltyneelle. Erinomainen yhteispeliä tukeva Special Ops tarjoaa helposti pureksittavia toimintapätkiä, joissa suoritetaan kaverin kanssa vaarallinen tehtävä tiukan aikarajan puitteissa. Täysimittainen verkkopeli taasen on todellisen FPS-harrastajan unelmien täyttymys kymmenine kokemustasoineen, erilaisine erikoiskykyineen, vapaavalintaisine varustepaketteineen ja tehokkaine aseineen. Jokainen kenttä on tarkoin harkittu kokonaisuus, jossa on useita etenemisreittejä, hengähdyspaikoiksi kelpaavia suojia ja väijytyspaikkoja. Vielä kun käyttöön saa risteilyohjusten ja tutkakuvien kaltaisia erikoiskikkoja joko pärjäämällä hyvin tai ottamalla jatkuvasti turpaansa, on tästä vaikea pistää paremmaksi.

Sija 2: Forza Motorsport 3
Modailua ja mahtavia verkkokisoja
Siinä missä pelin uratila on köyhän tekoälyn ansiosta epätasainen kokemus, verkkopeli on täysin toista maata. Peli antaa runsaasti säätövaraa aina aloituspaikoista lähtien, nautittava ajofysiikka ja pehmeä ruudunpäivitys takaa kisojen nautittavuuden, ja pelaajien välinen kauppapaikka kruunaa koko komeuden.

Sija 3: ArmA 2
Ultrarealistista sodankäynnin mallinnusta
Bohemia Interactiven sotapeli häikäisee realismintavoittelullaan. Yksiköitä on mallinnettu pilkuntarkasti, yksi sotilas ei pysty ihmeisiin, suunnistaminen on vaikeaa ja yhdenkin luodin osuma tekee pahaa jälkeä. Pelin alla hyrräävää moottoria käytetäänkin eri armeijoiden koulutusohjelmistojen pohjana.

VUODEN CO-OP

Sija 1: Borderlands
Tänä vuonna kaverit viedään Pandoralle
Gearbox puhui pitkään ja hartaasti yhdistävänsä uutukaisessaan roolipelaamisen ja räiskinnän tavoilla, joka saisi pelaajat ennennäkemättömän tiukasti koukkuun. Vaikka Borderlands ei ihan kaikkia lupauksia lunastakaan, moninpelinä se on silti hemmetin hauskaa puuhaa. Addiktiivisuuskerroin on jo yksinpelinä korkea, mutta neljän pelaajan yhteistyönä Pandoran aavikkoplaneetalla melttoaminen parempien varusteiden ja kokemuspisteiden toivossa on hirvittävä aikasyöppö. Se parempi tussari saattaa löytyä jo seuraavalta supermutantilta, eikä asiaan saa varmuutta ennen kuin otuksen on lihvinyt.

Sija 2: Uncharted 2: Among Thieves
Mutta sehän oli yksinpeli?
Harva olisi uskonut, että elokuvamaisen yksinpelin kylkiäisinä tulisi näin loistava moninpeli. Pelasi sitä kaksi tiimiä vastakkain tai yksi porukka tekoälyarmeijaa vastaan, kavereiden antama tulituki ja ylimääräiset silmäparit ovat aarteisiin käsiksi pääsemisessä elintärkeitä apuvälineitä.

Sija 3: Left 4 Dead 2
Suurempi, parempi ja verinen kuin mikä
Epäkuolleiden lihaa janoava aalto hyökyy ylle joka suunnasta, eikä henkiinjääneitä ole kuin neljä. Kirvein, paistinpannuin, miekoin ja konetuliasein varustetut ihmiset yrittävät epätoivoisesti pysyä elossa yhdessä parhaista ja komeimman näköisistä yhteistyöpeleistä koskaan.

VUODEN YLLÄTTÄJÄ

Sija 1: Batman: Arkham Asylum
Kun toiminta vain toimii
Batmanin aiemmat sekoilut videopeleissä ovat olleet säälittäviä räpellyksiä, eikä Yön ritarin uusimman kohtaloksi povattu sen enempää kunniaa. Emme olisi voineet olla enempää väärässä. Batman: Arkham Asylum on erittäin tiukka ja tunnelmallinen toimintapeli, joka on tämän vuoden parhaita pelejä millä mittapuulla hyvänsä, eikä vähiten sen upean, sarjakuville ja animaatiosarjalle uskollisen toteutuksen vuoksi.

Sija 2: X-Men Origins: Wolverine
Kivaa voi olla ilman tarinaakin
Toisin kuin useimmat, nollavaivalla tehdyt lisenssiräpellykset, Wolverine paljasti kyntensä ja teki ennakkoluuloista silppua. Näyttävät taistelut käytiin yllättävän monipuolisella taistelumoottorilla, jossa veri lensi ja äijää lakosi kuin heinää. Juonesta viis, pelattavuus oli täyttä adamantiumia.

Sija 3: Ghostbusters
Haamujengi jaksaa yhä viihdyttää
Wolverine ei ollut ainoa lisenssipeli, joka paljastui hyväksi viihteeksi. Lasten animaatiosarjalta näyttävä Ghostbusters kätki sisälleen säihkyvän hyvän pelattavuuden, jossa letkaukset lensivät ja ympäristövahingot olivat vain osa hauskuutta. Peliä voi hyvällä syyllä nimittää sarjan kolmanneksi elokuvaksi.

VUODEN PELIHAHMO

Sija 1: Eddie Riggs
Brütal Legend
Tim Schafer halusi tehdä pelin, josta Jack Black pitäisi. Herra Black päätyikin pelin pääosaan, ja Brütal Legendin päähenkilöstä sukeutui ketjupolttava hevariroudari, joka kiroilee kuin merimies pistäessään metallimonstereita pilkkeiksi. Hyvien puolella taistelevan Eddien sydän on oikealla paikalla, eikä mies lepää ennen kuin kivilohikäärmeet on vapautettu bondagekahleista!

Sija 2: Nathan Drake
Uncharted 2: Among Thieves
Naughty Dog, käsikirjoittaja Amy Hennig ja aina niin luotettava ääninäyttelijä Nolan North antoivat Nathan Drakelle huomattavasti enemmän syvyyttä kuin mitä Uncharted ykkösessä nähty sankari oli. Vastanäyttelijöidensä säkenöivässä seurassa Nathan kasvoi ihmisenä - Drake on ehkä hurmuri, ryökäle ja vaaroja rakastava onnenonkija, mutta hän myös aidosti välittää lähimmäisistään.

Sija 3: Batman
Batman: Arkham Asylum
Batman: Arkham Asylumin päähenkilö ei ole kuka tahansa, vaan itse Yön Ritari. Hahmo on todellakin se Batman, jolla on monikymmenvuotinen historia sarjiksissa, eikä mikään geneerinen viittasankari. Batmanin otteet ovat oikeaoppisen tyylikkäitä ja tylyjä, ja konnien pelotteleminen ja yksitellen napsiminen on prikulleen se, mitä Batman vastaavassa tilanteessa tekisi.

VUODEN POMOTAISTELU

Sija 1: Scarecrow
Batman: Arkham Asylum
Hyvä pomotaistelu voi olla pelin paras osuus, mutta yleensä elmojen mätkiminen noudattaa tiettyä logiikkaa, kuten tutuksi tullutta ampumismekaniikkaa. Rocksteady haistattaa moisilla säädöksillä pitkät: Scarecrow huumaa Batmanin pelot pintaan nostattavalla hallusinogeenilla ja yrittää nitistää Yön Ritarin harhojen ja hallusinaatioiden täyttämissä painajaisissa. Kääpiöksi kutistunut Batman yrittää pysytellä piilossa jättimäisen Scarecrow'n etsintävaloina hohtavien silmien haravoidessa psykedeelistä rauniorypästä. Hiiviskelyyn ja hitaaseen etenemiseen keskittyvä pomotaistelu jakautuu useampaan osaan, joista osa pitää sisällään niin mehukkaita yllätyksiä kuin pelaajaakin vedättäviä juonenkäänteitä, ja edustaa ehdottomasti pelin hienoimpia hetkiä.

Sija 2: Vaahtokarkkimies
Ghostbusters
Terminal Reality kosiskelee vanhempia pelaajia älyttömän siistillä pomotaistelulla, jossa otetaan yhteen itsensä Stay Puft -vaahtokarkkimiehen kanssa. Jättimäinen sokeriukko kipuaa pilvenpiirtäjää ylös, ja otuksen kostoa pelkäävä Haamujengi tyrkkää tietysti pelaajan torjumaan uhkaa.

Sija 3: Spider Queen
Brütal Legend
Mistä saada skittaan kunnon kielet? Tietysti heavy metal -hämähäkin seitistä. Termi todellakin pitää paikkansa: kieliä kutova Spider Queen on valtava teräksinen lukki, jonka pahaenteisesti säkenöivät silmät, ilkeä asenne ja kiiltävät metallijalat uhkaavat koitua jopa Eddien tuhoksi.

Muista lukea myös artikkelimme ykkösosa!