Gamereactorin Vuoden peli -listaukset huipentuvat viime vuoden parhaiden pelien kokoelmaan. Tällä kertaa luvassa ei ole pelkästään viiden nimekkeen kokoelma, vaan nappasimme mukaan peräti kymmenen todella koukuttavaa ja kaikin puolin mahtavaa peliä. Mukaan mahtui eeppisiä fantasiaroolipelejä, strategiapelejä, toimintapelejä ja paljon muuta. Valinnat eivät olleet helppoja, mutta tässä ovat mielestämme kymmenen parasta peliä vuodelta 2015.
Oletko samaa mieltä valintojemme kanssa? Kerro mielipiteesi ja tee oma listasi kommenteissa toimituksen ja muiden lukijoiden iloksi.
10. Super Mario Maker (Wii U)
Nintendo - Lue arvio
Viimeinkin Nintendo päästi pelaajat suunnittelemaan omat Mario-seikkailunsa. Kun pelaajien kansanosan mielikuvitus pääsi kunnolla valloilleen, eteen tuli todellakin paljon sellaista, mihin Mario-pelaajat eivät olleet aiemmin tottuneet. Helppokäyttöinen, mutta riittävän syvällinen editori yhdistettynä legendaariseen Mario-pelattavuuteen tuottaa lähes loputonta hupia maailman tunnetuimman putkimiehen matkassa.
9. Cities: Skylines (PC)
Colossal Order - Lue arvio
Suomea ja Tamperetta hienosti tällä listalla edustava Colossal Orderin Cities: Skylines on osoitus siitä, kun asiansa osaavat tahot pistävät hynttyyt yhteen yhteisen asian edessä. Kaupunginrakentelugenren vanhojen konkareiden kangerrellessa Cities: Skylines pisti nokkimisjärjestyksen uusiksi antamalla pelaajille paljon luovuuden vapautta uskottavan kaupunkisimulaation pyöriessä taustalla. Jokainen kaupunki on omanlaisensa eläin, eikä yhteen ongelmaan ole vain yhtä optimaalista ratkaisua. Lopputuloksena jokainen päätöksesi muovaa kaupungista uniikin kokonaisuuden eikä vain pientä varianttia internetistä kopioidusta Ainoasta Oikeasta Ratkaisusta.
8. Bloodborne (PS4)
From Software - Lue arvio
From Softwaren Bloodborne on oiva osoitus siitä, kuinka yritys voi samaan aikaan sekä kunnioittaa aikaisempia juuriaan että luoda jotain uutta. Souls-sarjan vaikutukset ovat selvästi näkyvissä, mutta peli myös uudistaa onnistuneesti joitain perusteita. Taistelut ovat aikaisempaa nopeatempoisempia, mutta aivan yhtä tiukkoja. Pelin pariin jaksaa palata jopa sen läpäisyn jälkeen, sillä New Game+ ja satunnaisesti luodut Chalice Dungeon -luolastot tarjoavat aina jotain uutta nähtävää.
7. Metal Gear Solid V: The Phantom Pain (PC, PS4, Xbox One)
Kojima Productions - Lue arvio
Metal Gear Solid V: The Phantom Pain mullistaa monella tapaa itse sarjaa, eikä vähiten siksi että toiminta siirretään siinä avoimeen maailmaan. Big Boss voi lähestyä tehtäviä useilla eri tavoilla ja on täysin pelaajasta kiinni, syöksyykö hän niihin aseet laulaen vai hiljaa hiippaillen. Omaa tyyliään voi tukea kehittämällä siihen sopivia varusteita. Pelimaailma reagoi dynaamisesti Big Bossin toimiin ja hän voi jättää pysyvät jälkensä esimerkiksi tukikohtien varustuksiin. Loistava peli ja kunniakas lopetus Big Bossin saagalle.
6. Halo 5: Guardians (alustat)
343 Industries - Lue arvio
Halo 5 oli Xbox Onen vuoden 2015 odotetuin yksinoikeuspeli, eikä se onneksi pettänyt odotuksia. Mukana on sekä hyvä yksinpeli sekä loistava verkkopeli, joista jälkimmäinen ylsikin myös Gamereactorin toimituksen parhaiden moninpelien top5-listalle. Master Chiefin seikkailu on uuden Halo-trilogian keskimmäinen osa, joten pelin tiedettiin jäävän niin sanottuun "cliffhangeriin". Onneksi vaikea jatko-osa hoidettiin kunnialla kotiin ja eeppistä menoa riitti mainiosti pariinkin pelikertaan sekä yksinpelissä kuin yhteistyössä kavereiden kanssa. Peliä voi helposti suositella kaikille hyvistä toimintapeleistä pitäville Xbox Onen omistajille ja sarjan faneille se on tietysti pakko-ostos.
5. Xenoblade Chronicles X (Wii U)
Monolith Soft. - Lue arvio
Kun laskee jalkansa ensimmäistä kertaa Mira-planeetalle, ei todellisuuteen ole paluuta vielä kymmeniin tunteihin. Planeetta on valtava ja todella, todella kaunis. Tekemistä on joka nurkan takana ja tutkimusmatkailu tuottaa kerta toisensa jälkeen tyydyttäviä tuloksia. Peli myös uudistuu koko ajan edetessään, eikä juurikaan taluttele pelaajaa kädestä. Xenoblade Chronicles X:n parissa tuntee todella olevansa seikkailija uuden ja oudon edessä.
4. Rocket League (PC, PS4, Xbox One tulossa)
Psyonix - Lue arvio
Supersonic Rocket-powered Acrobatic Battle Carsin huomattavasti mukavammin nimetty jatko-osa osui pelaajien makuhermoon täysillä, minkä vuoksi Rocket League on itsestään selvä lisä listalle. Näennäisen helppo pelattavuus, mutta loputtomalta tuntuva kehittymisen potentiaali yhdistettynä salamannopeaan pelattavuuteen saavat aikaan ainutlaatuisen kokonaisuuden, jonka parantaminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Rocket Leagueta voi pelata tosissaan kilpaillen tai satunnaisesti hupaillen, sillä kentällä on tilaa kaikenlaisille pelaajille.
3. Batman: Arkham Knight (PS4, Xbox One, PC)
Rocksteady Studios - Lue arvio
Olemme olleet nyt jo neljästi Batman, ja vain Arkham-pelit tuntuvat osaavan immersion luomisen. Öinen Gotham City yksityiskohtia pursuavine maisemineen suorastaan kutsuu pieksämään pahiksia. Tarinan kuluessa syventyvät myös keskeisten henkilöiden persoonat, mikä ei ole videopeleissä kovinkaan yleistä. Batman ja Kevin Conroyn ääni kuuluvat erottamattomasti yhteen, ja tällä kertaa miehellä on paljon enemmän repliikkejä kuin aiemmin.
2. Fallout 4 (PC, PS4, Xbox One)
Bethesda Game Studios - Lue arvio
Fallout 4 on varmasti kiistanalainen klassikko syntyessään. Sarjan edellisiä osia viimeistellympänä mutta silti teknisesti keskeneräisenä se jatkaa perimänsä mukaista lähes määrättömien radioaktiivisuuden vaivaamien korpimaiden tutkimista. Roolipelimäisyyttä oli leikattu reippaasti paremman ja miellyttävämmän räiskintäpelin aikaansaamiseksi. Huippuunsa viritetty automaattihaulikko on harvoin tuntunut yhtä messevältä järjestyksenpidon välineeltä. Pelin puutteistakin tietoisena emme malttaneet pysyä jättömaista erossa arvioprosessin aikana tai sen jälkeenkään, ja pelituntien määrä on ainakin osittainen osoitus siitä, kuinka kova imu tällä postapokalyptisellä hahmonkehityksen, väsäämisen, tutkimusmatkailun ja seikkailun yhdistelmällä on.
1. The Witcher 3: Wild Hunt (PC, Xbox One, PS4)
CD Projekt Red - Lue arvio
Geraltin kolmas seikkailu pokasi tänä vuonna itselleen jo palkintopystit sekä tarinastaan että audiovisuaalisesta toteutuksestaan. Kun nämä kaksi yhdistetään toisiinsa, on luvassa sekä visuaalista ilotulitusta että tunteisiin vetoavaa tarinankerrontaa. Toimituksessa on vietetty lukemattomia tunteja Rivialaisen seurassa, eikä pelkästään mielenkiintoisia tehtäviä koluten vaan myös korttia lätkien. Gent kun osaa olla melkoisen koukuttava korttipeli.
On hankala summata lyhyesti pelin kaikkia ansioita, sillä tekemistä ja nähtävää on valtavasti. Etenkin haastavimmilla vaikeusasteilla peli näyttää todellisen karvansa, sillä tuolloin jopa yksittäiset taistelut muuttuvat jännittäviksi kamppailuiksi eloonjäämisestä. Kun kymmenien tuntien jälkeen osaa valita oikeat öljyt ja juomat taisteluun automaattisesti vihollisten ulkonäköjen perusteella, tietää heidän vahvuutensa ja heikkoutensa tai vaikkapa tunnistaa kylän läheisen kukkulan laelta ilman karttaan turvautumista, tuntee todella kasvaneensa osaksi suurta pelimaailmaa. Tässä piilee The Witcher 3: Wild Huntin todellinen voima.