Dansk
Svenska
Norsk
English
Deutsch
Italiano
Español
Português
Français
Nederlands
中文
Indonesia
Polski
日本語
한국어
Čeština
Ελληνικά
Türkçe
Tiếng Việt
عربي
Seuraa meitä
HQ
Videos
The Boys
Likaista realismia viestin kanssa - Darick Robertson Comicon Napoli Haastattelu
Sekä Transmetropolitanin että The Boys:n toinen luoja oli paikalla Napolissa keskustelemassa taiteestaan ja sekä tekniikkansa että tarinankerronnan kehityksestä, ennen kuin hän käsitteli MCU-elokuvien kylläisyyttä, The Boys TV-sarjan tulevaa loppua ja tekoälyn vaikutusta taideteoksiin.
Audio transcriptions
"Hei ystävät, olen 25. Comiconissa Napolissa ja aloitamme isolla tapahtumalla.
kun Darick Robertson liittyy seuraani. Kiitos paljon, että liitytte seuraamme.
Kiitos."
"Olet sekä Transmetropolitan- että The Boys -sarjakuvien toinen luoja.
Kyllä.
Joten kun katsot niitä taaksepäin ja kuinka ennakoivia, kuinka ennustavia ne olivat, mitä mieltä olet siitä?
Huolestuttaako tämä sinua? Onko tämä jotain, joka tekee sinut ylpeäksi?
Vai onko tämä viesti, joka lähettää varoituksen..."
"No, luulen että varoitus jäi Transmetropolitanin kohdalla huomaamatta, koska olemme tavallaan astuneet maailmaan jota pelkäsimme.
Mutta minusta tuntuu silti, että kaupunki on hullumpi, kaukaisempi paikka kuin me siellä ihan oikeasti olemme.
Mutta se on ehdottomasti, vitsailin aiemmin, että haluan hatun, jossa lukee: "tee Transmetropolitanista taas fiktiota" Okei."
"Koska liikaa on sellaista, että tuntuu kuin eläisimme sellaisessa painajaisessa.
Eikä meillä ole Hämähäkki-Jerusalemia, joka opastaisi meitä ulos.
Niin, mainitsit juuri tuon teoksen kontekstin.
Mitä mieltä olet, halusin kysyä sinulta siirtymisestä Transmetropolitanista The Boysiin."
"Sekä itse kontekstista, kontekstista jossa elit, että sinusta taiteilijana.
Joo. Kontekstissa, sanoitko?
Joo.
En, Transmetropolitania varten olen suuri Jamie Hewlettin fani, esimerkiksi Tank Girlissä."
"Se oli tämä, suuri osa tästä herkkyydestä on minun herkkyyttäni siitä mistä pidän ja mitä haluan piirtää.
Transmetropolitanin maailma antoi minulle mahdollisuuden piirtää vapaamuotoisesti.
Ja Hämähäkki Jerusalem oli hyvin pitkälti henkieläimeni.
Hän oli ikään kuin id:ni."
"Pystyin siis tavallaan kanavoimaan paljon omia tunteitani ja ajatuksiani.
Ja tiedätkö, se henkilö, jonka toivoisin voivani olla tarpeeksi siisti, on siinä paperilla.
Mutta, ja tuota maailmaa oli niin hauska luoda, koska se oli aikana elämässäni, jolloin matkustin ensimmäistä kertaa.
Olin siis muuttanut Italiaan."
"Olin asunut New Yorkissa.
Asuin San Franciscossa.
Olin siis käynyt monissa eri kaupungeissa, ja olin kiertänyt Eurooppaa ja todella alkanut nähdä maailmaa 20-luvun puolivälissä tavalla, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut.
Ja se kaikki päätyi takaisin kirjaan niiden viiden vuoden aikana, kun työstin sitä."
"Minulle tapahtui kaikki nämä hullut erilaiset elämänmuutokset, jotka päättyivät siihen, että minusta tuli isä.
Mutta The Boysin kanssa olin saanut Transmetropolitanin valmiiksi, ja se oli tilaisuus työskennellä Garth Ennisin kanssa jonkin omaperäisen teoksen parissa.
Ja hän ja minä olimme tehneet paljon yhteistyötä Marvelilla menestyksekkäästi, ja olimme tavallaan innokkaita työskentelemään yhdessä."
"Kun Transmet loppui, hän kysyi, haluaisinko työskennellä hänen kanssaan The Boys -kirjan parissa, ja aloimme puhua siitä.
Mutta sitten minulle tarjottiin jatkuvaa Wolverine-sarjaa yksinoikeudella Marvelille, ja se oli kuin unelmani.
Ja tarvitsin myös yksinoikeussopimuksen tuoreena isänä.
Joten ajattelin, että hän lähtisi etsimään toista artistia."
"Mutta vuotta myöhemmin hän tuli takaisin ja sanoi: "Hei, kun olet valmis Wolverinen kanssa, haluan todella, että teet tämän kirjan kanssani.
Ja minä sanoin, että kyllä, haluan todella tehdä sen kirjan kanssasi.
Niin siitä tuli The Boys.
Mutta se oli minulle todella mahdollisuus piirtää ja luoda omaperäisiä hahmoja."
"Rakastin Preacheria ja Steve Dillonin taidetta, ja ajattelin, että tämä olisi loistava tilaisuus tehdä jotain hienoa.
Molemmat sarjat siis kokivat sen kummallisen yhteensattuman, että ne alkoivat yhdessä yhtiössä, kuolivat ja syntyivät sitten uudelleen toisessa yhtiössä.
Transmetropolitanin kanssa aloitimme Helixillä.
Helix tapettiin, ja päädyimme Vertigoon."
"The Boysin kanssa aloitimme Wildstormilla.
Se oli heille liikaa.
Päädyimme Dynamiteen.
Ja molemmat asiat tavallaan keskeyttivät luovan virtaukseni."
"Mutta molemmista kirjoista olen hyvin ylpeä.
Poikien kohdalla minusta tuntuu, että se on kannanotto valtaan ja siihen, miten absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti.
Ja Transmetropolitanin kanssa se oli kuin tapa pitää valta totuuden kuumassa liekissä, pitää valta vastuullisena.
Ja viesti."
"Joo.
Nuo kaksi asiaa siis kaikuvat läpi molempien kirjojen.
Selvä.
Olemme siis puhuneet taustastasi ja kontekstista, jossa kirjoitit näitä kirjoja."
"Ja mainitsit myös lyhyesti Italian, ja me olemme Italiassa ja Euroopassa.
Miten sanoisit, tyyliäsi on kuvailtu likaiseksi realismiksi.
Sanoisitko, että olet saanut inspiraatiota myös eurooppalaisesta eräänlaisesta kunnioituksettomuudesta?
Voi, ehdottomasti."
"Kuten, nuorena teininä halusin alunperin olla fantasiamaalari kuten Frank Frazetta.
Joten on olemassa kourallinen kauheita barbaarimaalauksia, joita tein 14-15-vuotiaana.
Ja sitten opin nopeasti, että oi, syy siihen, että minun juttuni eivät näytä yhtä hyviltä kuin Richard Corbenin, on se, että hän osaa piirtää, minä en.
Joten aloin opetella piirtämään, enkä koskaan palannut maalaamisen pariin."
"Mutta piirtämään oppiessani, olen ihan itseoppinut, mutta löysin Heavy Metal Magazine -lehden.
Heavy Metal Magazinessa oli Moebius, Milo Manara, Richard Corben, näitä uskomattomia taiteilijoita kaikkialta maailmasta ja erityisesti Euroopasta.
Ja ne jutut iskivät minua silmieni väliin tavalla, jota amerikkalaisissa sarjakuvissa ei koskaan ollut, missä kaikki olivat todella kiinnostuneita Marvel-universumista ja [Jack] Kirbystä ja sen sellaisesta."
"Kesti jonkin aikaa ennen kuin palasin siihen, ja John Byrne tai Frank Miller vetivät minut siihen universumiin.
Ja kasvoin DC Comicsin parissa, mutta pojat, Heavy Metal ei ole mitään DC Comicsin veroista.
Mutta rakastan Neil Adamsia ja Bernie Wrightsonia ja, tiedäthän, näitä uskomattomia taiteilijoita myös siltä aikakaudelta.
Ja huomasin, että monet heistä työskentelivät molemmissa yhtiöissä."
"Mutta minulle eurooppalainen tyyli ja myös vain rakkauteni Brian Bollandiin, joka loi tai teki Judge Dreddistä kuuluisan, kuten näin ne nuorena, 2000 AD:n, ja se on minulle ruumiillistuma siitä, miltä haluan tyylini näyttävän, enkä voi tehdä sitä.
Joten se on vain epäonnistunut yritys piirtää kuin Brian Bolland, jossa epäonnistun kerta toisensa jälkeen.
Siitä on tullut "likainen tyylini"."
"En vain pysty olemaan yhtä puhdas kuin hän.
En vain ole niin hyvä.
Et voi olla kaikki.
Minä olen vain minä.
Sitten naiset kuten Milo Manara ja sitten arkkitehtuuri kuten Moebius."
"Mutta se mitä rakastan kaikissa noissa taiteilijoissa on yhteistä, on heidän kykynsä kertoa tarinoita.
Ja niinpä minulle piirroksen siisteys ei ole niin tärkeää kuin sen hetken vaikutus.
Ja jos se on vähän likainen, se voi johtua siitä, että se hetki on vähän likainen.
Tiedäthän, jos se on vähän törkeä, ehkä sen pitää olla törkeä."
"Ehkä niin kauan kun tuntee mitä tarinalla yritetään välittää, niin minusta tuntuu että teen työni oikein.
Ja mielestäni teit sen.
Ja näimme myös sen muuttuvan tv-sarjaksi.
Haluan tietysti kysyä sinulta myös tv-sarjasta."
"Tiedämme, että The Boys sarjakuvana on loppu.
Se on täydellinen tarina.
Mutta sarja jatkuu edelleen.
En tiedä onko minulla."
"Ei, se loppuu juuri nyt.
Loppuu.
Kyllä.
Viides kausi on tuon tarinan päätös.
Juuri niin."
"Se ei ole vielä siellä.
Joo.
Sitä minä tarkoitan.
He kuvaavat sitä.
He kuvaavat sitä."
"Se ei ole vielä siellä.
En tiedä kysyisinkö sinulta, miten olisit lopettanut sen tai mitä odotat innolla.
nähdä valkokankaalla toteutuvan eniten esimerkiksi hahmokehityksen ja mitä jää kerrottavaa?
Vaikea sanoa, koska ensinnäkin, jos tietäisin jotain, en kertoisi sitä..."
"kanssasi.
Mutta toiseksi se, että he ovat todella tehneet oman juttunsa hahmojen kanssa ja...
tarinalla on nyt oma elämänsä tavalla, jota emme koskaan tutkineet sarjakuvissa.
Rakastan sarjaa."
"Rakastan tarinaa jota he kertovat.
Odotan innolla mitä he tekevät sillä.
Ja olen tavallaan perääntynyt käsikirjoitusten lukemisesta etukäteen, koska haluan olla - yllättyä tässä vaiheessa."
"Hienoa.
Mitä sitten odotat innolla näkeväsi valkokankaalla siitä, mitä on jäljellä?
Taideteosta jonka tein sitä varten?
Ei."
"Ei, mutta olen innoissani, koska tiedän Eric Kripken olevan visionäärinen ja rehellinen mies.
Ja hän pahoitteli sitä, ettei hän lopettanut Supernaturalia omilla ehdoillaan.
Ja hän ei halua tehdä sitä The Boysin kanssa, vaikka minä haluaisin sen jatkuvan ikuisesti, koska...
se on hyvä minulle taloudellisesti."
"Kunnioitan sitä, että he haluavat sulkea sen ja kertoa koko tarinan.
Ja siinä mielessä olen innoissani siitä, miten he käärivät kaiken loppuun.
Ja olen utelias kuka jää henkiin.
Kuka jää henkiin?
Okei, tuo on mielenkiintoista."
"Olet maininnut Marvelin ja DC:n useita kertoja.
Tietysti sinulla on myös tarina niiden kanssa.
Miltä teistä tuntuu?
Mitä voitte kertoa tällaisesta saturaatiosta, jota olemme nähneet lähinnä televisiossa ja elokuvissa?
Ja erityisesti Marvelin kohdalla viime vuosina?
Luuletko, että he ovat nyt palaamassa sovintoon?
Vai onko se vain paljon syötettävää katsojille?
Olen yksi niistä harvoista, jotka ovat nauttineet tästä kaikesta suurimmaksi osaksi."
"En ole katsonut mitään Marvel-universumiin kuuluvaa mitä menin, Voi, se on kamalaa.
En pidä siitä ollenkaan.
Minä pidän kaikesta."
"Mielestäni ensimmäisen kaaren majesteettisuus elokuvissa vähenee hieman runsaudenpulan takia.
Mutta minusta on jännittävää nähdä, että nämä hahmot herätetään vihdoin henkiin tavalla, joka kunnioittaa niiden juuria...
ja että puvut näyttävät puvuilta ja että hahmot ovat hahmoja.
Ja tuo Fantastic Fourin traileri, aion olla ensimmäisenä jonossa katsomassa sitä elokuvaa."
"Olen niin innoissani James Gunnin Teräsmiehestä.
Se saa minut tuntemaan itseni samaksi kuin lapsena.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että nuo Marvel-elokuvat, varsinkin Endgame, Infinity War, kaikki, ne olivat uskomattomia."
"Se oli eeppistä elokuvaa.
Ja nähdä hahmot niin täysin toteutuneina kuin niiden piti olla sarjakuvissa...
tavoilla, joita he eivät edes ymmärtäneet 90-luvulla.
On olemassa kauhea 1990-luvun Kapteeni Amerikka -elokuva."
"Oletko koskaan nähnyt sitä?
Enpä usko.
Punainen pääkallo on italialainen.
Voi, se on kamalaa.
Ei, enpä usko."
"Hänellä on kumikorvat.
Se on kamalaa.
Nyt mun on pakko katsoa se.
Nyt sinun on pakko.
Se on YouTubessa."
"Mutta minä sanon teille, että se on kuin katsoisi tuota verrattuna Kapteeni Amerikkaan, ensimmäiseen Avengersiin, ja näkee, miten pitkälle olemme päässeet.
Ja fanina rakastan sitä.
Rakastan nähdä näiden hahmojen toteutuvan."
"Tykkään tuosta Daredevil tv-sarjasta.
Tykkään kaikesta.
Hyvä on, viimeinen.
Aloimme puhua siitä, miten ennakoituja sekä Transmetropolitan että The Boys ovat olleet tähän mennessä."
"Ja tulee toistuva kysymys, jonka aion kysyä monelta taiteilijalta täällä, mikä on koskee tekoälyä.
Tietysti The Boysissa näemme sen tv-sarjassa.
Näemme sosiaalisessa mediassa ennakoimassa joitain asioita, jotka tulevat seuraavaksi, eikö?
Mitä mieltä olet siitä?
Voiko sitä mielestäsi käyttää työkaluna?
Onko se uhka teille taiteilijoille?
Oletteko kokeilleet sitä?
Mikä on sinun kantasi?
En ole kokeillut kovinkaan paljoa, vaikka juttelin tekoälyolennon kanssa, koska sain mainoksen."
"Ja mä oon niinku utelias.
Joten kysyin.
Keskustelin tekoälyolennon kanssa.
Kapteeni Amerikka -elokuvasta?
Ei."
"Ihan niinku, millaista on olla sinä?
Mutta hän oli hämmentynyt kysymyksistäni.
Tuntui kuin minulle olisi myyty jotain.
Hyvä on."
"Hauskinta mitä tekoäly sanoi oli, että pidän tästä mielenkiintoisesta yhteydestämme.
Mä sanoin, että ai niinkö?
Mutta ei, tekoäly on kuin mikä tahansa muu.
Ajatus siitä, että kun internet syntyi, kaikki ajattelivat, että siitä tulee..."
"loppu.
Ja kun tämä tuli ulos, televisio pilaa kaiken.
Mä en tiiä.
Eikä kukaan meistä tiedä.
Mutta luulen, että jos kaivaa vähän syvemmälle, asiat, joita tekoäly tekee ja jotka auttavat..."
"ihmiskunnalle ovat hämmästyttäviä.
Ja sitä tapahtuu paljon.
Mutta se ei ole seksikästä.
Joten ihmiset eivät kuule siitä."
"Mutta esimerkiksi Seattlessa on robotteja, jotka tunnistavat - millisekunnissa, millaista muovia on tulossa alas jättimäiseltä liukuhihnalta ja laittaa sen ja lajitellaan se kunnolliseen kierrätykseen.
Sitä ei kukaan ihminen halua tehdä tai pystyisi tekemään nopeasti."
"Tämä vehje voi tehdä sitä koko yön.
Kunhan se on kytketty, boom, siinä on tekoälyä töissä.
Ja toinen juttu on se, että ne voivat ajaa genomeja syöpätutkimuksen keinona.
Ja se olis, kerran ihminen joutuisi menemään, dia numero yksi."
"Okei.
Siinä se on.
Dia numero kaksi.
Kestää vuosia.
Vuosia."
"Nyt voi tehdä sen yön yli nukkuessasi.
Se on siis hämmästyttävää.
Mutta taidetta.
Se näyttää aina paskalta juuri nyt."
"Tuleeko se aina?
En tiedä.
Näet tällaisia käsiä ja jonkun hymyilevän näin kuvassa, joka on yrittää sanoa, että katso mitä minä keksin."
"Mutta tekoäly itsessään, paljon on sitä, että ihmiset yrittävät käyttää sitä työkalua saadakseen taideteoksensa - tavalla, jota he eivät voi tehdä fyysisesti.
Onko se hyvä vai huono?
En minä tiedä."
"Mutta ymmärrän myös sen, että tekoäly itsessään on lainaamista olemassa olevista asioista.
Ja tekoäly ei tule koskaan ymmärtämään, millaista on, kun sen sydän särkyy.
Tekoäly ei koskaan joudu hautaamaan lemmikkiä.
AI ei tule koskaan kaipaamaan äitiään, joka kuoli syöpään vuosi sitten."
"Nämä asiat ovat ihmisen kokemuksia.
Ja nämä inhimilliset kokemukset päätyvät taideteoksiin.
Ja tuo taideteos ruokkii tekoälyä.
Ilman tuota puskuria taitaa mennä kauan ennen kuin tekoäly pystyy todella tekemään - taidetta, joka on vain visuaalisesti miellyttävää."
"Minusta se on täydellinen tapa päättää tämä.
Kiitos paljon ajastanne.
Kiitos teille.
Nauttikaa esityksestä.
Kiitos paljon."
Haastattelut
lisää
GRTV
lisää
Leffatrailerit
lisää
Trailerit
lisää
Tapahtumat
lisää